Leijonaemot– tukea epävarmoina aikoina

Tällä hetkellä monella osa-alueella erityislasten vanhempien elämässä on uutta ja pelottavaakin. On uudistunutta vammaispalvelulakia, uudistunutta perusopetuslakia. Hallituksen tekemät leikkaukset ja epävarmuus tulevasta huolettaa monia.

Järjestökentällä myös kuohuu, ja eletään sitä aikaa, kun jännitetään tulevia rahoituksia. Myös meillä Leijonaemoilla on iso huoli siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tässä kirjoituksessa pohdin järjestökentän voimavaroja ja sitä, mikä vahvuus järjestöissä asuu.

Järjestöissä asuu voima
Opintojeni aikana olen päässyt perehtymään mm. erilaisiin järjestöihin, verkostoihin, ja viestinnän tavoitteisiin ja raameihin. Kerta toisensa jälkeen olen saanut vaikuttua siitä, miten hyvää ja tärkeää työtä me järjestöissä tehdään. On vaikuttavaa työtä mielenterveyden parissa, kriisityötä, tukirakenteita, ennakoivaa työtä, nuorisotyötä, perheiden tukea, vanhemmuuden tukea, tukea heikommassa asemassa oleville. Kohtaamisia, joihin päästäkseen ei tarvitse ylittää kynnyksiä, koska vastassa on ihminen ihmiselle. On tukea, jota mikään muu ei voisi korvata.

Voimavarana vapaaehtoiset
Me Leijonaemoilla saamme jatkuvasti palautetta siitä, miten tärkeää työtä teemme. Tiedän sen, ja ajattelen, että etenkin meidän vapaaehtoiset tekee työtä, jota ei voi korvata eikä sen arvoa voi mitata. Me työntekijät olemme tärkeässä roolissa mahdollistamassa ja tukemassa, kouluttamassa ja viestimässä- mutta suurimman ja merkittävimmän osan kohtaamisesta tekevät vapaaehtoiset. He ansaitsevat ison kiitoksen ja parhaan mahdollisen tuen tekemälleen vapaaehtoistyölle.

Verkostoissa voimat yhdistyvät
Verkostoissa tehdään myös tärkeää työtä. Joskus minulta kysytään, että miksi tykkäät käydä verkostoissa, mikä on se oikea hyöty mikä siitä syntyy. Myönnän, että joskus nopeatempoisena ihmisenä toivon, että sieltä syntyisi nopeasti valmista, ehkä enemmän, kuin mitä oikeat realiteetit antavat myöden tapahtua ajan ja resurssien puitteissa.

Kuitenkin koen, että saan itse verkostoista kaksi suurta hyötyä. Toinen on se, että kun yhdistetään voimat ja tehdään yhdessä, saadaan usein enemmän ihmisiä tavoitettua, ja tehtyä laajemmin ja kaiken kaikkiaan paremmin isompi kokonaisuus. Toinen, ja itselle henkilökohtaisesti tärkein on se tuki ja innostus mitä verkostoista saa. Usein teen työtäni itsenäisesti, ja nautin niistä päivistä, kun pääsen kuulemaan miten muilla sujuu, mitä heillä on työn alla. Ehkä kuulemaan samoja haasteita, pohdintoja, ja onnistumisia kuin mitä itsekin olen omassa arjessa kokenut.

Olen työskennellyt viimeiset muutamat vuodet järjestöissä, joista kaksi viimeisintä Leijonaemoilla. Leijonaemoilla olen kohdannut ison joukon upeita vapaaehtoisia, innostavia työntekijöitä. Päässyt näkemään, kun vanhempi löytää avun luo viimeisillä voimillaan, kuulemaan helpotuksen, kun joku ymmärtää ja puhuu samaa kieltä, nauramaan ja itkemään yhdessä vanhempien kanssa. Näitä hetkiä ei voi korvata eikä mitata, ja olen kiitollinen niistä jokaisesta. Leijonaemot pysyvät perheiden tukena läpi epävarmojen aikojen, ja olen iloinen saadessani olla osaltani vahvistamassa vanhempien tukea.

– Saana Vallius, Leijonaemot ry työntekijä. Kirjoitus on tehty osana Humakin yhteisöpedagogiopintoja.