Viime viikolla Huomenta Suomessa keskusteltiin lasten ja nuorten terapiatakuusta, joka astui voimaan 1.5.2025. Keskustelu herätti meissä Leijonaemoissa huolta, erityisesti vanhempien näkökulmasta.
Keskustelun löydät täältä: (https://www.mtv.fi/lyhyet/ed7346d633bbd148e645/video-toteutuuko-lasten-ja-nuorten-terapiatakuu?playlist=7azxCpbIUeNpYYfPLtmel3)

Keskustelussa pohdittiin, mikä osa lasten ja nuorten mielenterveysongelmista on oikeasti terveydenhuollon tukea tarvitsevaa. Paula Turunen, mielenterveys- ja päihdepalvelujen tulosaluejohtaja Kanta-Hämeen hyvinvointialueelta kommentoi aihetta sanomalla että ”Turhan paljon terveydenhuoltoon ajautuu oireilevia nuoria, jotka olisivat hoidettavissa muilla keinoilla, kun terapialla.” Kun juontaja kysyy mitkä ne muut keinot olisivat, vastaa Paula ”Ensinnäkin vanhemmuus pitäisi olla vahvempaa” ja jatkaa kertomalla koulun ongelmista, koulukiusaamisesta, somesta ja yksinäisyydestä.

Me Leijonaemoilla haluamme nostaa esiin vanhempien näkökulman. Haastattelussa välittyy kuva siitä, että nuoret ikään kuin hakeutuisivat terveydenhuollon piiriin liian herkästi. Kokemuksemme mukaan nuoret eivät hakeudu hoitoon liian herkästi – vaan usein liian myöhään. Vanhemmat kertovat jatkuvasti siitä, kuinka vaikeaa on saada lapsi hoidon piiriin, ja kuinka apua saadaan vasta, kun tilanne on jo ehtinyt vaikeutua merkittävästi.

On varmasti totta, että kaikki nuoret eivät tarvitse ensisijaisesti terapiaa.  Esimerkiksi neurokirjon lasten ja nuorten kohdalla koulun rakenteiden ja tuen muokkaaminen voi olla tehokkaampaa.  Mutta kun puhutaan vaihtoehtoisista tukikeinoista, toivomme, ettei ensimmäinen ajatus ole vanhemmuuden puutteellisuus. Lapsen tai nuoren mielenterveysoireilu on useimmiten vanhemmalle jo lähtökohtaisesti henkisesti erittäin raskasta. Siihen liittyy usein vanhemman huolen ja hädän lisäksi myös häpeää. Tällaisilla kommenteilla tulemme vahvistaneeksi mielikuvaa siitä, että kun nuori oireilee mielenterveysoireiluin, se on heikkoa vanhemmuutta.

Sitä se ei ole. Liian moni vanhempi joutuu selviämään lapsensa oireilun kanssa yksin. Lasten ja nuorten hätä on yhteiskunnallinen ongelma, ja siihen tulee suhtautua vakavasti. Vanhemmat ovat nyt jo usein oman jaksamisensa äärirajoilla. Jos vanhemmuutta halutaan vahvistaa, se tehdään tukemalla vanhempia ja tekemällä heidän kanssaan yhteistyötä. Jos nuori oireilee mielenterveysoirein ja hakeutuu terveydenhuoltoon, sen pitäisi olla lähtökohtaisesti aina hieno asia, eikä kynnys siihen voi olla liian matala.

Kannamme huolta siitä, että tällaisen keskustelun sävyt voivat syyllistää vanhempia, lisätä häpeää ja heikentää nuorten mahdollisuuksia sekä motivaatiota hakeutua avun piiriin. Syyllisten etsimisen sijaan meidän tulisi yhdessä etsiä riittävä ja oikea-aikainen tuki – sekä nuorelle että vanhemmalle.

-Leijonaemot ry

Yhteydenotot ja lisätiedot

Järjestösuunnittelija
Saana Vallius
p. 045 869 8335
saana.vallius@leijonaemot.fi

Toiminnanjohtaja
Noora Koponen
puh. 050 514 4012
noora.koponen@leijonaemot.fi