Kaikki ei näy ulospäin

Olen Anne, kolmen erityislapsen äiti ja omaishoitaja. Vuosien varrella olen kohdannut
monenlaisia haasteita. Yksi vaikeimmista on ollut lasteni koulukuormitus – asia, joka ei aina
näy ulospäin, mutta jonka me vanhemmat näemme kotona joka päivä.
Koulukuormitus ei synny aina pelkästään koulutehtävistä tai oppimisesta. Kuormittaa voi
kaikki se, mikä ympäröi koulupäivää – joskus jo ennen kuin päivä on edes alkanut.
Pelkkä ajatus kouluun lähtemisestä voi tuntua lapsesta raskaalta.

Koulupäivän aikana kuormitusta voivat lisätä esimerkiksi:

• liian kovat äänet ja hälinä
• jännittävät tai kaoottiset tilanteet, kuten ruokailu
• vääränlainen tai lapselle vaikea kohtaaminen
• tuen puute
• tuki, joka ei vastaa lapsen yksilöllisiä tarpeita.
  

Lapsi saattaa pinnistellä koko koulupäivän ajan ja yrittää parhaansa mukaan selviytyä.
Silloin koulussa kaikki voi näyttää olevan hyvin.
Mutta kotiin päästyään lapsi voi romahtaa.
Kuormitus voi näkyä purkauksina, itkuna, vetäytymisenä, raivona tai täydellisenä
uupumisena. Joskus lapsi ei enää jaksa mitään. Vanhempi näkee sen, mitä koulussa ei
välttämättä nähdä.

Me vanhemmat elämme tätä todellisuutta joka päivä. Näemme lapsen ennen kouluun lähtöä,
koulupäivän jälkeen ja illalla, kun päivän kaikki kuormitus purkautuu turvallisessa
ympäristössä. Siksi olisi niin tärkeää, että koulussa kuunnellaan vanhempia ja otetaan heidän havaintonsa
vakavasti. Vanhempi tuntee oman lapsensa ja pystyy usein kertomaan asioista, jotka eivät
näy lyhyessä kohtaamisessa koulupäivän aikana.
Tuen pitäisi olla aidosti yksilöllistä. Ei vain paperilla kirjattua tukea, vaan sellaista tukea, joka
toimii lapsen arjessa ja auttaa häntä selviytymään koulupäivästä ilman kohtuutonta
kuormitusta.

Kaikki ei näy ulospäin.
Siksi meidän pitäisi oppia kuuntelemaan myös sitä, mitä lapsi ei pysty itse kertomaan – ja
sitä, mitä vanhempi yrittää kertoa hänen puolestaan.

Haluan tuoda tätä kokemusta näkyväksi, koska jokaisen lapsen ääni ansaitsee tulla kuulluksi
– niin myös vanhempien

-Anne