Sinun vuorosi loistaa -viikonlopun vapaaehtoinen vertaisohjaaja
Leijonaemo Satu
Ajattelen, että erityislasten vanhempina unohdamme itsemme siinä kaikessa arjen pyörityksessä. Arki pyörii erityislapsen ympärillä. Niinpä itsestä huolehtiminen kuten esim. kampaajalla käynti, liikunta, oikeanlainen säännöllinen syöminen, riittävä yöuni jne. jäävät usein toiselle tai kolmannelle, neljännelle sijalle elämässä.
Ehkä joskus olet haaveillut vaikka viulunsoiton opettelusta, maalauskurssista, siitä että osaisit kutoa villasukat tai ylipäätään, että olisi elämässä aikaa ja mahdollisuus jollekin uudelle harrastukselle. Ehkä mielessäsi on käynyt myös jatkokouluttautuminen tai ihan kokonaan uuteen ammattiin kouluttautuminen, mutta haasteeksi on noussut juuri kouluun keskittyminen arjen pyörityksessä. Liian vähän ehkä siinä arjen pyörityksessä tulee myös keskittyneeksi parisuhteeseen tai jos on yksin, niin sen uuden kumppanin löytymiseen.
Ja rohkenen väittää, että ihan liian harvoin kysymme itseltämme, mitä minulle kuuluu? Mitä minä haluaisin harrastaa tai tehdä? Millaisia unelmia ja haaveita minulla on? Olemme sysänneet itsemme ja omat tarpeemme syrjään ja erityislapsen vanhemmuus on noussut kaiken keskiöön. Elämme Sitten kun elämää.
Minusta lause Sinun vuorosi loistaa tarkoittaa juuri sitä kirjaimellisesti. Nyt on sinun vuorosi loistaa. Juuri tänään, juuri tässä hetkessä. Ei vasta huomenna tai ylihuomenna. Jokaisella on avaimet oman elämänsä muuttamiseen ja viemiseen siihen suuntaan, mihin haluaa, tarvitaan vain rohkeutta, uskallusta, asioiden organisointia ja ehkä myös ripaus “hulluutta” tai uskallusta heittäytyä.
Ajattelen, että viikonlopussa juuri tämän teeman alla olisi hyvä miettiä, mitä se juuri minulle tarkoittaa, että minä loistan? Miten tai millä tavalla minut saa loistamaan? Ja vaikka jokin tuntuisi nyt mahdottomalta, olisiko se kuitenkin jollain tapaa mahdollista? Tämä vaatii rohkeutta, kokemuksia, näkemyksiä ja uskallusta irrottautua tutusta ja turvallisestakin, sillä ilman mitään konkreettisia tekoja muutoksen suuntaan ei niitä muutoksia myöskään tapahdu.
Kukaan toinen ei voi antaa toiselle niitä askeleita valmiiksi vaan jokaisen pitää muutoksen portaissa käydä läpi omat askelmansa. Meillä vain ei useinkaan ole arjessa aikaa ja uskallusta yhdessä lähteä nousemaan askeleita yksin ylöspäin, mutta nyt yhdessä onnistumisen kokemusten vaihtamisen kautta ja yhdessä unelmoinnin kautta toivon, että se rohkeus löytyy…. Nyt on sinun vuorosi loistaa….
Vastaa