aikuisen ja lapsen multaiset kädet

Työikäinen omaishoitaja – taipuu, muttei taitu

Kategoria: Astetta asiallisemmin | 2

Omaishoitajuus on sosiaalialan palvelutuote, joka vastaa omaishoidettavan tarpeeseen. Yhteiskunnallisella tasolla tarkasteltuna vieläpä hyvin kustannustehokas tuote, vuosittainen sillä aikaan saatava säästö lasketaan miljardeissa. Mutta haluaisitko Sinä olla tuote?

Vastoin kaikkia stereotypioita lähes puolet omaishoitajista on työikäisiä, jotka elävät pelkän omaishoidosta maksettavan palkkion varassa. Omaishoidon hoitopalkkio on suuruudeltaan keskimäärin vain muutaman satasen (399,91 euroa / kk), eläkeikäisten omaishoitajien kohdalla tilanne on eläkkeen verran parempi. Mikäli omaishoidettavana on lapsi, pitäisi hoitajan ja hoidettavan molempien pystyä elämään tällä summalla. Työikäiset omaishoitajat joutuvatkin muita saman ikäisiä useammin turvautumaan toimeentulotukeen.

Usko tai älä, moni omaishoitaja haluaisi tehdä ansiotyötä, vaikkapa sen ajan, mitä omaishoidettavansa on päiväkodissa tai koulussa (mikäli hoidettava on lapsi). Tämä on toki usein erittäin haasteellista, jaksaisitko itse tehdä toisen työpäivän vielä ansiotyösi päälle ja työskennellä yöt ja viikonloputkin 24/7/365? Vaikka omaishoitotyön haastavuus on yhteiskunnallisella tasolla tunnistettu, ei omaishoitajien hyvinvoinnin tukemiseksi ole tehty paljoa. Omaishoitaja voidaan tietyllä tapaa nähdä sosiaalialan palvelutuotteena, joka vastaa toiminnallaan omaisensa tai läheisensä tuen tarpeeseen. Omaishoitaja tulisi kuitenkin nähdä myös sosiaalipalvelujen tarpeessa olevana asiakkaana.

Huolestuttavaa on se, että työikäisten omaishoitajien eläkekertymä uhkaa jäädä todella pieneksi. Omaishoidon hoitopalkkio toki kerryttää eläkettä, mutta paljonko kertymää muutamasta kuukausittaisesta satasesta kertyy? Ansiotyö, edes osa-aikainen olisi monelle tervetullut lisä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Moni omaishoitaja kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyys voi sairastuttaa ja jopa syrjäyttää. Onko yhteiskunnallamme varaa tähän?

Tarkastellaanpa hetki, miten omaishoidon hoitopalkkio suhteutuu työnhakuun. Erilaisten sosiaalietuuksien suhteen ilmenee paljon vaihtelua siinä, milloin palkkio tulkitaan ansiotuloksi ja milloin ei. Omaishoidon hoitopalkkio on veronalaista tuloa. Työttömyysturvalaki määrittelee omaishoidon kuitenkin ns. “omaksi työksi”. Tämä käytännössä esimerkiksi estää sen, ettei omaishoidon hoitopalkkiota voida sovitella osapäivätyön tavoin ansiosidonnaisessa päivärahassa. Omaishoitaja voi kuitenkin hakea työtä. Mutta entä jos omaishoitajalla ei ole koulutusta tai omaishoitajuus estää työllistymisen aiempaan ammattiinsa? Mikäli omaishoitotilanne tulkitaan kuormittavaksi, saa esimerkiksi kotikunnassamme Helsingissä omaishoidon hoitopalkkiota pari satasta enemmän. Summa ei ole edelleenkään suuri (reilut 700 e – verot). Mutta summa on liian suuri, jotta omaishoitaja olisi oikeutettu opintotukeen. Opiskelijan tuloja arvioitaessa omaishoidon hoitopalkkio tulkitaan ansiotuloksi. Käytännössä tulkinta siitä, onko hoitopalkkio ansiotuloa vai ei, vaihtelee sen mukaan, aiheutuuko tulkinnasta valtiolle säästöjä vai kustannuksia. Eikö tämä ole ristiriitaista? Olisiko tässä paikka positiiviselle erityiskohtelulle?

Omaishoitotyöstä saatu kokemus on voimavara, jonka käyttöönottoa tulisi yhteiskunnallisella tasolla tukea voimakkaasti. Kaikki omaishoitajat eivät pysty käymään ansiotyössä tai opiskelemaan omaishoitajuutensa ohessa. Mutta niitä, jotka tähän haluavat ryhtyä, tulisi tukea pyrkimyksessään kokonaisvaltaisesti – niin taloudellisesti kuin myös varmistamalla omaishoidettavilleen riittävät palvelut.

Millainen omaishoitaja on työntekijänä? Tiedätkö, millainen puu on kataja? Kataja on vaatimaton. Se pystyy kasvamaan karuimmissakin olosuhteissa ja tulee toimeen vähällä. Sen runko taipuu, muttei taitu. Kataja on sitkeä. Tiesitkö, että katajakin kukkii? Omaishoitajaa voisi työntekijänä verrata katajaan. Työelämässä omaishoitajuus näyttäytyy vahvuutena. Parhaimmillaan omaishoitaja on kokenut multitaskaaja, joka on tottunut pitelemään useita naruja kädessään, silti säilyttäen tekemisessään punaisen langan. Hän ei pienistä kriiseistä lannistu, vaan alkaa pienellä kannustuksella kukoistaa.  Ei anneta työelämän menettää tällaista voimavaraa.

Toisin kuin katajat, omaishoitajat eivät ole katoava luonnonvara. Meitä ihmisiä on vain neljänlaisia – omaishoitajia ja omaishoidettavia sekä niitä, joista tulee omaishoitajia tai omaishoidettavia. 24.11. – 1.12.2019 vietettiin Valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Maailma ei ole vielä valmis, panostamalla omaishoitajien hyvinvointiin, tuemme samalla myös omaishoidettavien hyvinvointia.

Kaksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa opiskelevaa omaishoitajaa, joilla on yhteinen tavoite ansiotyö

2 kommenttia

  1. Dorota

    “Mikäli omaishoitotilanne tulkitaan kuormittavaksi, saa esimerkiksi kotikunnassamme Helsingissä omaishoidon hoitopalkkiota pari satasta enemmän. Summa ei ole edelleenkään suuri (reilut 700 e – verot)” Hei, onko samanlainen mahdollista Vantaalla????

    Olen kotoisin Puolasta, mieheni on suomalainen. Työni jäi Puolaan ja kun meidän lapsi sairastui synnytyksen aikana saamaan bakteeritulehdukseen (aivokalvontulehdukseen), minusta tuli omaishoitaja. Vaikka mieheni tekee ylitöitä, meillä on tiukka rahatilanne. Tuntuu siltä, että vaikka Puolassa minulla oli hyvä työ ja hyvä koulutus, Suomessa en ole mihinkään. Olen vain omaishoitaja. Minulla ei ole aikaa tehdä 8h töitä hoidon lisäksi vaikka lapsi on koulussa koska iltaisin, öisin ja viikonloppuisin ei ole aikaa tehdä melkein mitään eikä rentoutua. Se kaikki tuntuu hirveästi epäreilulta.

  2. Pirjo Saarinen

    Osa-aikaeläke ja omaishoitajuus on sitten vihoviimeinen. Jos palkkasi ylittyy muutamalla kympillä niin eläke pidätetään koska omaishoitajapalkka lasketaan tosiaankin palkaksi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *