Turpaterapiaa

Kategoria: Meidän Erityinen arki, Päin perhettä | 1

Luonto ja eläimet ovat olleet minulle aina tärkeitä, monestakin syystä. Kotonani on aina ollut lemmikkejä koirasta gerbiiliin – lapsena halusin pelastaa kaikki kastemadot ja muut öttiäiset, jotka olivat joutuneet kauaksi kotipesästä.

Hevosilla on ollut aina aivan erityinen paikka sydämessäni. Lapsena keräilin jouhia ja hevosten sukutaluja ja säästin rahojani, jotta pääsin ratsastamaan tai osallistumaan ratsastusleireille. Ratsastusharrastukseni jäi kuitenkin tauolle ensin urakiireiden ja sitten lasten saamisen myötä. Kypärä jäi nurkkaan pölyyntymään ja jotenkin unohdin kokonaan hevoset ja kaiken niihin liittyvän.

Tyttäreni sai lihastautidiagnoosin kaksivuotiaana ja muutamia vuosia sen jälkeen Nuuksiossa järjestettiin vammaisratsastuskokeilu. Menimme paikalle ja tyttäreni pääsi kipuamaan ihanan suomenhevosen selkään. Silloin hän oli vielä liian pieni ratsastusterapiaan, mutta muutamaa vuotta myöhemmin asia tuli ajankohtaiseksi ja saimmekin Kelan sponsoroimana kokeilla heppailua. Tallin tuoksu, hevosen lämpö ja kaikki se, mitä tallilla tapahtui sai jonkun liikahtamaan sisälläni. Mistä olinkaan ollut paitsi monta vuotta? Tästä alkoi uusi matka hevosten ja tallien maailmaan.

Nuorempi, terve tyttäreni, aloitti seitsemänvuotiaana ratsastustunnit, enkä enää voinut vain katsella maneesin reunalla. Niinpä kaivoin kamat kellarista (ok, vanhat ratsastushousut eivät enää menneet päälle, piti ostaa uudet..) ja palasin tuntiratsastajaksi. Ensimmäiset tunnit olivat silkkaa piinaa, tärisin kauttaaltani ja olin aivan varma, että en osaa, uskalla enkä pysty. Jotenkin sain kuitenkin itseni koottua (hevosta en niinkään…) ja sain käynnin ja ravin kulkemaan. Laukannosto oli pitkään iso mörkö, ja alkuun treenasinkin laukkoja joko liinassa tai vain nosto + pari askelta. Vähitellen sekin alkoi sujua.

Huomasin, kuinka olin joskus aivan rättipoikki tallille mennessäni. Saatoin vielä satulahuoneessa miettiä, että ehkä vain lähden kotiin, en jaksa, en osaa, ei huvita. Alkutunti saattoi mennä väsyneissä merkeissä, mutta jossain kohtaa unohdin väsymyksen ja muiden asioiden miettimisen, ja tunnin jälkeen olin virkistynyt ja hyvinvoiva. Ajatukset kulkivat selkeämmin ja illalla tuli uni helposti.

Nyt meidän perheessämme sekä minä että kaksi tytärtäni harrastamme ratsastusta – jokainen omalla tavallaan ja omalla tasollaan. Juttelemme hevosista ja poneista, katselemme niiden kuvia Instasta ja seuraamme kisoja televisiosta. Kun aikanaan sain kuulla, että tyttäreni on vaikeasti liikuntavammainen, ajattelin, ettemme voisi tehdä mitään kivaa yhdessä. Onneksi olin väärässä, sillä talli- ja hevosharrastus on yhdessätekemistä parhaillaan. Aina ei tarvitse kiivetä hevosen selkään nauttiakseen lajista, vaan pelkästään tallilla käyminen ja eläinten parissa touhuaminen laskee sykettä ja nostaa mielialaa.

Meillä jokaisella on jo omat suosikkiheppammekin. Minun suuri rakkauteni on suomenhevonen Mikko, jonka vekkulimainen karisma ja itsepäisyys ovat vailla vertaansa. Mikon voi tavata Kissankulman eläinpihalla, jossa järjestetään elokuussa Perhe edellä puuhun -hankkeen tapahtuma. Päivän aikana jokainen voi halutessaan kiivetä ratsaille, rapsutella hevosia, tutustua muihin kotieläimiin – ja nauttia mukavasta päivästä maalla. Tule sinäkin mukaan!

Leijonaemo Pia

Millaista merkitystä luonnolla ja eläimillä on ollut sinulle tai perheellesi koronaepidemian aikana? Kerro meille kokemuksesi ja osallistu Leijonaemot tuotepaketin arvontaan! Kaikki Leijonaemojen perhetapahtumat löydät tapahtumakalenteristamme.

  1. Matti Hokkanen

    En ole edelleenkään Laukannut muuta, kuin ikäänkuin Linnanmäen Hepparadan Sähkökäyttöisillä Hevosilla, joiden laukkaustekniikasta, Kerrotaankin Osoitteessa linnanmaki.fi mutta Elävillä Hevosilla, on sitäkin Enemmän “Käynnitelty” ja -Ravailtukin, tosin Viimeksi niinkin kauan sitten, kuin Pääsiäismaanantaina 8.4.1996, mutta mistä sen Tietää, jos joskus jälleen Hevostellaankin ja Heinäkuussa 2018, on tullut Nautittua Heppahampurilaistakin Tampereen Tullinsauna-Ravintolassa ja Hyvää Oli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *