Tänään olen vanhempi, opettaja, atk-tuki, suurtalouskeittäjä, erätuomari, harrastusohjaaja, vertaistuki, terapeutti…

Monien erityislapsiperheiden arkea rytmittävät normaalien päiväkoti- ja koulukuvioiden lisäksi erilaiset terapiat. Terapioiden avulla on pidetty yllä lasten toimintakykyä ja tuettu esimerkiksi puheen kehitystä sekä saatu eväitä toiminnanohjauksen tai vertaissuhteissa toimimisen haasteisiin. Monissa perheissä on tehty tuttujen terapeuttien kanssa vuosia yhteistyötä sen eteen, että lapsi jonka ei pitänyt esimerkiksi oppia koskaan puhumaan, onkin nyt taidoissa ikätasollaan, tai pystyy liikkumaan ilman pyörätuolia itse kävellen ja suht kivuttomasti. Tai ainakin monien oireiden pahentumista on saatu pidettyä kurissa johdonmukaisella kuntoutustyöllä. Nyt tämän kaiken hässäkän keskellä ovat tietysti myös tärkeät terapiat katkolla.

Meillä on toisella lapsista ollut vasta etäterapia. Psykofyysistä fysioterapiaa, eka kerta meni oikeastaan siihen, ettei sairaalan päässä yhteydet toimineet. Selkeästi lapselle oli ja on tärkeää saada kontakti omaan terapeuttiin ja se, että tärkeäksi muodostunut tuki ei katoa mihinkään kun koko arki muuten on muuten muuttunut. Tekevät seuraavalla kerralla erilaisia rentoutusharjoituksia ja venytyksiä.” –Leijonaemo ja alakouluikäinen lapsi

Kela on linjannut, että “Kelan tavoitteena on hidastaa koronaviruksen leviämistä mahdollisimman tehokkaasti ja suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia. Edellä mainituista seikoista johtuen Kela suosittaa läsnäkuntoutuksen keskeyttämistä ja kuntoutuksen toteuttamista etäkuntoutuksena, jos se on mahdollista.” Etäterapiat eivät sinänsä ole täysin uusi tapa toteuttaa terapiaa, onhan Kela julkaissut jo vuonna 2016 kirjallisuuskatsauksen, jonka tavoitteena on ollut etsiä etäkuntoutuksen toteutukseen hyviä käytänteitä ja kannustaa palveluntarjoajia tarttumaan nykyteknologian mahdollisuuksiin osana kuntoutusta. Etäkuntoutuksen keinoin on mahdollisuus esimerkiksi vastata alueelliseen eriarvoisuuteen palveluntuottajien saatavuudessa. Mutta kenelle ja missä tilanteessa etäkuntoutusta on mahdollista toteuttaa?

Meidän ensimmäinen etäterapiakokemus oli jännittävä ja hieman kaoottinen. Lapsi hyppi ympäriinsä, kiljui innosta tutun terapeutin äänen tunnistaessaan ja aloitti omatoimisesti oman kukkuu -leikkinsä läppärin takaa kurkaten pää ylösalaisin. Terapiakerran aikana saimme kuitenkin tehtyä tarvittavat venytykset sekä opetettua äidille tutut laululeikit, joiden avulla opettaa lapselle kehonhallintaa. Terapeutti opetti virtuaalisesti ”kädestä pitäen” kuinka teen venytykset oikein ja muistutti mitkä liikkeet ja leikit tukevat lapseni kehitystä juuri tällä hetkellä.” –Leijonaemo ja päiväkoti-ikäinen lapsi

Toisaalta nyt olemme myös tilanteessa, jossa moni jää kokonaan ilman kuntoutuksellista tukea, jos etäkuntoutus ei ole sopiva tapa toteuttaa terapiaa. Ratsastusterapia on yksi esimerkki terapiamuodoista, joita ei voi hyvällä tahdollakaan muuntaa etäterapiaksi. Moneen terapiamuotoon liittyy myös kosketus ja terapeutin varmat otteet sekä oikeiden asentojen ohjaus.

Kaikkia terapioita ei tosiaan voi toteuttaa etänä ja esim. meillä tarvitaan käsin tehtävää ja kosketukseen perustuvia hoitoja fyssarin toimesta myös. Nyt ne eivät onnistu. Jumppa ja venyttely onnistuu. Olen samaa mieltä muiden vanhempien kanssa, että varmasti samalla tavalla kuin vastaanotollakin, on etäterapiassa suunnitelmallisuus tärkeää ja esim. tarvittaessa kuvien avulla voidaan luoda struktuuria terapiaan.“-Leijonaemo ja alakouluikäinen lapsi

Kela ohjeistaa, että: “Koronavirusepidemian aikana palveluntuottajalla ei ole velvollisuutta järjestää kuntoutusta kasvokkain eikä asiakkaalla ole velvollisuutta osallistua kasvokkain tapahtuvaan kuntoutukseen. Jos palveluntuottaja ei toteuta kuntoutuspalvelua epidemian aikana, asiakas voi valita toisen palveluntuottajan.” Lasten terapioiden ollessa kyseessä, terapiasuhde terapeutin ja lapsen välillä on parhaimmillaan kestänyt useita vuosia – tämä on tuonut monelle myös aivan toisenlaisen mahdollisuuden työstää pitkäjänteisesti asioita, jotta myönteisiä muutoksia saataisiin osaksi myös erityistä arkea. Kun hyvä terapeutti on löytynyt, hänestä ja pitkään rakennetusta terapiasuhteesta halutaan pitää kiinni.

Fysioterapia onnistuu todella hyvin! Kotona on hyvin tilaa tehdä jumppaa, apuvälineitä (tasapainolauta, kuminauhaa, jumppamattoa, palloja, jumppapalloa jne.). Pitkään jatkunut fysioterapiasuhde auttaa! Lapsi on myös hyvin motivoitunut ja aika saatiin soviteltua sopivasti koulupäivän jälkeen. Etäyhteys toimii hyvin! Ainut miinus se, että aikuisen oltava koko ajan paikalla, kuvaamassa jne.“-Leijonaemo ja alakouluikäinen lapsi

Kotona terapiaan on käytettävissä erilaisia tiloja ja välineitä kuin terapeutin luona. Tämä tuo haasteita terapian suunnitteluun, mutta saattaa myös innostaa lapsia uudella tavalla. Oma koti ja tutut tavarat auttavat myös vahvistamaan terapian vaikuttavuutta. Tavoitehan on tukea asiakasta toimimaan omassa kodissa ja arjessaan mahdollisimman hyvin. Etäterapia antaa myös sisaruksille mahdollisuuden nähdä, mitä terapiassa tapahtuu. Sisarus voi myös saada tärkeän roolin terapian toteuttamisessa.

Meidän lapsi on hyvin vaikeasti liikuntavammainen, ja tehtävät ovat olleet nyt paljon hengitykseen liittyviä ja hyvin kevyitä lihasliikkeitä ensin pyörätuolissa ja sitten on nostettu sängylle jossa tehty mm. keppihevosen avulla juttuja. Myös terveet sisarukset ovat päässeet välillä avustaviin tehtäviin. Terapia tuo hyvin rytmiä tähän eristyselämään. Pitkä terapiasuhde auttaa, kun terapeutin tuntee hyvin. Ja tosiaan, teemat etukäteen, niin osataan varata kaikki pelit ja vehkeet valmiiksi.” –Leijonaemo ja esiteini

Lapsen tai nuoren motivaatiota terapiaan ei aina ole helppoa ylläpitää. Lapsi ei välttämättä hahmota sitä, miten tänä keväänä tehtävät tai tekemättä jäävät asiat vaikuttavat hänen vointiinsa ensi syksynä tai vielä pidemmän ajan päästä. Kun vanhemmat nyt ottavat aktiivisempaa otetta niin koulusta kuin terapioistakin, saattaa kapinahenkikin nostaa päätään.

Yläkoululaisen kanssa motivaationa ylipäätään sairauden hoitoon ja fysioterapiaan on ollut, että voi kilpaurheilla. Nyt kun kilpaurheilukausi päättyi ja seuraavaan on tosi pitkä aika teinin näkökulmasta, motivaatiota fysioterapian harjoitteluun ei ole. Teini ei suostunut sovittuun etäyhteysaikaan videopuheluun tulemaan, pyysi kirjallisia ohjeita. On tehnyt jotain harjoituksia mitä sai, mutta fysioterapian toteutuminen tällä hetkellä näyttää hankalalta.Leijonaemo ja teini

Kelan ohjeiden mukaan “Palveluntuottajan ja asiakkaan on sovittava kuntoutuksen jatkamisesta yhdessä. Jos kuntoutusta päätetään jatkaa kasvokkain, palveluntuottajan ja asiakkaan on arvioitava koronavirusinfektion leviämiseen liittyvät riskit ja huolehdittava tehostetusta hygieniasta ja muusta tarpeellisesta suojautumisesta.” Käytännössä tässä vaiheessa epidemiaa harvempi meistä on ottamassa vastaan kodista toiseen kiertävää terapeuttia iloisena vastaan. Ja kuinka moni terapeutti haluaa ottaa itse sen riskin, että kulkiessaan, kaikesta huolellisesta hygieniasta huolimatta sairastuu itse tai sairastuttaa asiakkaansa? Eräällä tavalla, olemme siis kaikki sen edessä, että kokeilemme miten etäterapiat saadaan toimimaan ja opimme siitä puolin ja toisin.

Pääsääntöisesti kokemukset etäterapiasta ovat hyviä. Joten rohkeasti vain siis etäterapioita kokeilemaan! Vanhemmilta vaaditaan paljon tämän kaiken keskellä. Tarvitaan aikaa, sitoutumista ja keskittymistä. Myös pitkää pinnaa ja luovuutta. Tarvitaan myös voimia siihen, että kertoo terapeutille silloin, kun omat voimavarat ja osaaminen tulevat vastaan. Näissä poikkeusoloissakin vanhemman tulee saada olla välillä vain vanhempi.

Lue myös: Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *