Vertaistukea tänäänkin syntyneille erityislasten vanhemmille
Tähän kysymykseen jouduin taas eilen vastaamaan. Ystävyyssuhteet ja erityisesti sellaiset kepeämmät “tunnetaan jostain” on tässä elämäntilanteessa koetuksella, kun sekä aika että voimavarat menevät ihan arkielämän pyörittämiseen. Jatka lukemista: Mikset sä soita?
Tyttäreni ja hänen ystävänsä pitivät puheen itsenäisyydestä ja ystävyydestä koulunsa itsenäisyyspäiväjuhlassa. Puhe oli koskettava ja sai paitsi liikutuksen kyyneleet, myös ajatukset virtaamaan päässäni. Aloin miettiä sitä, mitä itsenäisyys ja ystävyys merkitsevät minulle ja kuinka eri asioita ne merkitsevät eri ihmisille.
Erityislapsen vanhemmuus on kokemus, joka muuttaa elämää lähes kaikilla sen osa-alueilla. Kun lapsi sairastuu tai on vammainen, joutuu vanhempi kohtaamaan pahimmat pelkonsa. Tulevaisuus muuttuu epävarmaksi ja moni joutuu myös luopumaan haaveistaan – tai ainakin rakentamaan ihan uudenlaisia haaveita. Jatka lukemista: Leijonaemot toimii yli diagnoosirajojen
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen hoitaminen ja kasvattaminen kuormittaa vanhempia ja aiheuttaa voimakasta väsymistä ja uupumista. Jos vanhemmat eivät vaikeina hetkinä tue toisiaan, voi kuormitus ajaa parisuhteen karille. Jatka lukemista: Parisuhde erityisiä voimia vaativassa arjessa
Niin kurjaa toisinaan, kun näkee lapsestaan, miltä hänestä tuntuu, kun porukalla tuijotetaan, nauretaan ja matkitaan kömpelöä puhetta, ääntelyä. Jatka lukemista: Kesäillan mietteet
Olen äiti, olen tytär, olen aviopuoliso ja sisko. Olen ystävä, olen tuttava, olen työtoveri. Olen päiväkirja ja kuuntelija, mutta myös vertaistuen suurkuluttaja. Miten sinä kuvailisit itseäsi? Jatka lukemista: Jotta tänäänkin muistaisin olla Minä
Lasten kanssa omien rajojen asettaminen voi olla vaikeaa. Pienen vauvan tai paljon hoivaa tarvitsevan erityislapsen kanssa vanhemman ja lapsen rajat sulautuvat helposti yhteen, eikä aina tiedä, missä toinen loppuu ja toinen alkaa. Jatka lukemista: Omat rajat, oma aika
Kävin lääkärissä jo jonkin aikaa minua vaivanneen asian takia. Kerroin, kuinka oli hieman tuntunut siltä, vähän tältä ja joskus sattunut tuolta. Mutta että kaikki on tosi hyvin. Että ihan vaan varmuuden vuoksi nyt tulin. Jatka lukemista: Minustakin pitää pitää huolta
Vuosi sitten päivitin äitienpäivänä: “Vielä on paljon opittavaa uutena äitinä. Onneksi on tämä pieni opastamassa.” Viime vuoden ajatukset pätevät tänäkin vuonna. Olen edelleen uusi äiti.
Jatka lukemista: Äiti, jonka sydän särkyi
Kaksi nuorta suunnittelee elämäänsä, muuttoa pois kotoa omille poluilleen, omien haasteidensa ja rajoitteidensa estämättä. Mutta mitä sitten? Mitä minusta jää jäljelle? Kuka minä olen, kun en enää olekaan ensisijaisesti Äiti? Jatka lukemista: Joko on minun vuoroni?