Mikset sä soita?

Kirjoittaja: Ainu

Tähän kysymykseen jouduin taas eilen vastaamaan. Ystävyyssuhteet ja erityisesti sellaiset kepeämmät “tunnetaan jostain” on tässä elämäntilanteessa koetuksella, kun sekä aika että voimavarat menevät ihan arkielämän pyörittämiseen.

Hyvä esimerkki on eiliseltä. Olin töissä 7.30–16.30, setvin töiden tauolla (vartti) kodin remonttiin liittyviä asioita. Töiden jälkeen jotain nopeasti syötävää. Puoliso sai eilisen “huilikortin” ja kävi kavereidensa kanssa fribaamassa. Minä singahdin kauppaan, takaisin kotiin, jossa teini jo murjotti, kun oli joutunut olemaan sen aikaa kotona.

Ilta täyttyi nuoren perushoidosta, Harry Potterista, liikkakamojen kuivumaan laitosta, liian pitkään yksin olleen nuoren vetäytymisen hallinnasta.

Puoli kahdeksalta puoliso palasi, mä lähdin kahdeksalta lämmittämään pihasaunaa. Saunaan päästiin vaille yhdeksän, kun vihdoin nuori nukkui ja kaikki muut härppeet oli tehty. Silti tänä aamuna vastassa oli vielä nuoren hoitoon liittyviä asioita.

Iltakymmeneltä sitten näin puhelimessa päivällä tulleen viestin “mikset sä koskaan soita, tai laita viestiä”. No, ehkä siksi, että kovin harvoin ehdin edes vilkaista sitä puhelinta, tai pystyn pysähtymään niin, että ehtisin vastata.

Haluaisin kyllä. ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *