Omaishoitajuus ja vuorotyö

Kategoria: Meidän Erityinen arki | 0

Kirjoittaja: Leijonaemo ja omaishoitaja

Olin omaishoitajana kotona kuusi vuotta ennen kuin päätin, että nyt minulla on hetki ja uskallus opiskella itselleni uusi ammatti. Kuusi vuotta odotin, että lapseni on sellaisessa kunnossa, että pystyn olemaan täysipäiväisesti työntekijänä eikä ole odotettavissa suuresti poikkeavia poissaoloja. Aloitin prosessin opiskelemalla lähihoitajaksi, koska siihen minulla oli kiinnostus ja aikarajapuitteissa mahdollisuus. Valmistuin nyt joulukuussa ja sain töitä sairaalasta. Vuorotöitä.

Aamuvuorot onnistuvat hyvin ja siitä olen kiitollinen. Vammaispalvelut ovat järjestäneet koululle hoidon klo 6.40 -16. Iltavuorot ovat se ongelma. Nyt tokaluokkalaisena erityislapseni on saanut poikkeusluvan mennä taksilla vuorohoitopäiväkotiin ja olla siellä esikoululaisen siskonsa kanssa illan hoidossa. Mutta kolmosluokkalaiselle tätä lupaa ei enää myönnetä. Kyselin viime vuonna ennakkoon vammaispalvelusta, että miten se hoito tämän jälkeen järjestyy. Vastaus oli käytännössä se, että ei järjesty. Heillä ei ole velvoitetta järjestää. Soitin sekä sosiaaliasiamiehelle että kehitysvammaliittoon. He molemmat totesivat, että ihmisen oikeus työntekoon on niin vahva (perustuslaki!), että velvollisuus muodostuu. Mutta sitä ei ole määritelty kenellä se velvollisuus on. Onko velvollisuus vammaispalvelun, kuntayhtymän vai sosiaalihuollon.

Lähetin tänään virallisen hakemuksen vammaispalveluun. Ehdotin siinä kahta vaihtoehtoa; henkilökohtainen avustaja kotiin tai lupa jatkaa vuorohoitopäiväkodissa. Itse olen avustajan kannalla, koska silloin erityiseni saisi olla kotona isosiskojensa kanssa, opiskella omatoimisuuden lisäämistä sekä päästä aikaisin nukkumaan. Iltavuoroja minulla on kerran tai kaksi viikossa. Erityiseni päivät tulevat kohtuuttoman pitkiksi, jos hän joutuu menemään koulun jälkeen vielä koko illaksi hoitoon muualle. Mutta minkäs teet. Minullakaan ei ole oikeutta kieltäytyä vastaanottamasta työtä, enkä edes halua. Miksi työnteko omaishoitajana ja erityislapsen vanhempana on tehty näin vaikeaksi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *