Kuvassa teksti joulukuun vinkit, kuvassa näkyy jouluvaloja kirkkaina nauhoina.

Vinkkejä erityislasten vanhemmalta toiselle

Joulukuun aikana julkaisimme keräämiämme vinkkejä erityislapsen vanhemmilta toiselle. Ajatuksena oli, että parhaat vinkit tulevat teiltä itseltänne, ja niiden jakaminen on arvokasta. Olimme oikeassa: saimme loistavia vinkkejä niin käytännön nikseistä arkea helpottamaan, kuin ajatuksista, jotka kantaa vaikeina aikoina. Tässä blogitekstissä julkaisemme kaikki vinkit teille talteen, jotta niihin voi aina halutessaan palata. Olisiko sinulla vielä joku vinkki, jonka haluaisit jakaa? Voit jakaa vinkkisi alle kommentteihin, tai laittaa ne sähköpostilla saana.vallius@leijonaemot.fi. Jaamme mielellämme aina teidän ajatuksia, ne ovat usein parasta vertaistukea muille vanhemmille.

Leijonaemojen joulukuun vinkit

  1. ”Sinun ei tarvitse koko ajan yrittää olla paras versio itsestäsi. Riittää, kun olet sinä ja teet sen, mihin voimavarasi riittävät.”

    Nykyään joka tuutista kannustetaan kehittämään itseään suurin piirtein jokaisella elämän osa-alueella – ole parempi vanhempi, puoliso, ystävä, opiskele lisää, opi tehokkaan työnteon salaisuudet, kehity ihmisenä, opi järjestelmällisemmäksi – ole paras versio itsestäsi. Itsensä kehittäminen on hieno asia, ja onkin ihanaa, jos pystyy pienillä teoilla omassa arjessa vaikkapa kohottamaan hyvinvointiaan. Kuitenkaan ei ole tarpeen tavoitella koko ajan sitä parasta, tuottavinta tai tehokkainta versiota. On lupa pysähtyä ja miettiä, mihin omat voimavarat riittävät, ja mikä on itselle tärkeää tässä hetkessä.

    ”Riittää, kun olet sinä ja teet sen, mihin voimavarasi riittävät”. Tässä lauseessa on jotain tosi lohdullista – riittää, että olet sinä. Sinun ei tarvitse olla samanlainen kuin joku toinen, olet riittävä ja arvokas omana itsenäsi. Meillä jokaisella on yksilölliset voimavarat ja tilanteet, ja on tärkeää, että me opitaan huomioimaan enemmän omia voimavaroja, niiden rajoja, mutta myös mahdollisuuksia. Ihanaa, kun olet sinä.

  2. ”Arkinen huumori ja pienet ilot tekevät elämästä kevyempää ja hauskempaa.”

    Kaikilla meillä on omat keinomme selvitä haastavista tilanteista, tai keventää arkea. Mitkä ovat sinun keinoja? Monella yksi joka voi auttaa, on huumori. Joskus hankala tilanne saattaa laueta huumorin avulla, juuri kun luuli olevansa umpikujassa. Nauramisella on myös paljon terveyshyötyjä, nauraessa pulssi nousee, mielihyvähormonit lähtevät laukalle ja stressitaso laskee. Pienet hauskat hetket, yhteiset kikattelun aiheet, repeäminen täyteen nauruun yhtä aikaa – kaikki arvokkaita hetkiä, joita kannattaa vaalia.

    Milloin olet viimeksi nauranut kunnolla läheisen kanssa? Mitkä ovat sinun arjessasi niitä tilanteita, joissa on tilaa naurulle? Onko huumori sinun arjessasi mukana, vai onko jokin muu sinulle mieluisampi tapa keventää arkea? Kenen kanssa sinun on kevyt olla, helppo rentoutua ja nauraa?

  3. ”Kun on hankalia hetkiä, välillä auttaa sen miettiminen, mitkä asiat omassa elämässä kuitenkin ovat hyvin ja mistä on kiitollinen. ”

    Välillä on epätoivoisia hetkiä, ja on lupa tuntea myös epämiellyttäviä tunteita: epäreiluuden, toivottomuuden, ahdistuksen, vihan, epätoivon, turhautumisen tunteita. Ihan kaikki tunteet on sallittuja, ymmärrettäviä ja oikeutettuja. Tunteita ei kannata edes yrittää rajata, silloin ne vain voimistuvat. Meihin vanhempiin on koodattu huoli, ja erityislastenvanhempiin se huoli on koodattu erityisen vahvasti – eikä ihme.

    Hyvässä hetkessä voisi kuitenkin koittaa keskittyä siihen, miten asiat ovat nyt. Onko asioita, joista olet kiitollinen? Mitä ne ovat? Toiset hyötyvät siitä, että kirjoittavat näitä asioita ylös vaikkapa vihkoon, esimerkiksi kolme kiitollisuuden aihetta kyseisestä päivästä. Kun on hankala hetki, voi niihin palata – mitkä kaikki asiat olivat viime viikolla hyvin? Onko ne asiat edelleen hyvin, voisiko niistä imeä voimaa tähän hetkeen?
    Onko elämässäsi ihmisiä, joista tunnet kiitollisuutta – ehkä voisit kiittää heitä tänään? Muista kiittää myös itseäsi, teet varmasti ihan joka päivä paljon asioita, jotka ovat kiitoksen arvoisia.

  4. ”Pyydä ja ota apua vastaan, mieluummin liian aikaisin, kuin liian myöhään.”

    Ennen vanhaan avun pyytämistä saatettiin pitää heikkoutena, vaikka asiahan on juuri päinvastoin. Onneksi nykyään yhä useampi tietää, että avun pyytäminen on rohkeutta, vahvuutta ja viisautta – vaatii kaikkia näitä tunnistaa omat rajat, ja pyytää apua jo hyvissä ajoin ennen kuin ne ylittyvät. Usein omasta tilanteesta puhuminen vaatii rohkeutta, mutta kun sen saa tehtyä, olo on kevyempi. Kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään kantaa yksin. Me Leijonaemoilla haluamme madaltaa kynnystä pyytää apua, ja meiltä voit pyytää apua esimerkiksi Leijonaluurin kautta, sinulla on mahdollisuus keskustella myös anonyymisti. Kaikkia vastauksia meillä ei ole, mutta autamme mielellään löytämään ne. Pyysitpä apua sitten luotettavalta ystävältä, ammattilaiselta tai keneltä vain, muista, että se on sitä todellista vahvuutta.

  5. “Lapsella oma värikoodattu viikkokalenteri omassa huoneessaan. Näkee sen suoraan sängystä herätessään ja illalla nukkumaan mennessään. Jos viikossa on jotain poikkeavaa ohjelmaa, kuten terapiapäivä tai juhlat tai matka, ohjelma on valmiiksi kuvitettuna kalenteriin. Alkuun äitinä päivittelin ohjelmaa viikkokalenteriin kun tuli muutoksia, nykyään hän haluaa itse laittaa esim. Luistelukuvan torstaille, koska silloin mennään päiväkodista luistelemaan. Auttaa ennakoinnissa!”

  6. ”Pidä huoli, että päivässäsi on pieniä palautumishetkiä ja hengähdystaukoja. Tee jotain mistä tykkäät edes pikkuhetken tai vain pysähdy, hengitä muutaman kerran syvään ja mieti, mitkä asiat ovat hyvin. Muista säännöllisyyys.”

    Erityislapsiperheen arjessa ei välttämättä ole tilaa päivittäiselle, tai edes viikoittaiselle kodin ulkopuoliselle harrastukselle tai omalle ajalle. Voisiko arkeen kuitenkin ujuttaa pieniä hetkiä, joiden aikana pysähtyä, ja hengittää syvään? Syvähengitys rentouttaa, rauhoittaa, ja auttaa keskittymään hetkeen. Arki on usein suorittamista ja selviytymistä, eteenpäin puskemista, ja usein me vanhemmat asetetaan omat toiveet ja tarpeet sivuun lapsen tarpeiden tieltä. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mitä itse tarvitsee, ja miten voisi mahdollisimman hyvin huolehtia myös itsestään.

  7. “Olet kuin rantapallo. Kellut vedessä, selviät myrskyistä – et uppoa.”

  8. “Hälvennä erityisyyteen kohdistuvaa pelkoa ympäriltäsi lisäämällä tietoisuutta ja avoimuutta.”

  9. ”Armollisuus itseä ja muita kohtaan auttaa suhtautumaan asioihin lempeämmin ja rennommin. Tässä auttaa myös se, kun miettii, mitä jonkin käytöksen/ajatuksen/suhtautumisen taustalla voi olla.”

    Usein me vanhemmat olemme itsellemme tosi armottomia. Ehkä vaikein asia hyväksyä monelle on se, että me ihan kaikki tehdään virheitä, vaikkei haluttaisi. Ihan jokainen meistä joskus hermostuu, harmistuu, tiuskii, unohtaa jotain, ylireagoi… Mutta kun näin käy, miten reagoimme? Puhummeko itsellemme, kuin puhuisimme ystävällemme, jos hänelle kävisi sama virhe? Vai pyrkisimmekö näkemään syitä ystävän toiminnan taustalla, kuten että ystävä on tuossa tilanteessa voinut ollut väsynyt, stressaantunut, huolestunut, sivuuttanut omia tarpeitaan liian pitkään… On tärkeää olla hyvä ystävä myös itselleen, se armollinen, lohduttava ystävä, joka puhuu lämpimästi silloinkin, kun teemme virheitä. Sinä ansaitset sellaisen ystävän.

  10. ”Auttaja ei voi auttaa, jos hän ei tiedä, miten parhaiten voisi auttaa —> suosi avoimuutta.”

    Usein kun meiltä kysytään kuulumisia, vastaus on että ”ihan hyvää”, vaikka pään sisällä olisi millainen myllerrys. On tärkeää kuitenkin joskus sopivassa hetkessä, sopivalle ihmisille, päästä puhaltamaan tunteita ulos sellaisena kuin ne ovat. Kun kertoo mitä aidosti tuntee ja kokee, antaa toisille mahdollisuuden olla tukena ja apuna.

  11. ”Meillä erityislapsi ei halua aamuisin syödä aamupalaa, niin me aloitamme aamun joko lounasruoalla tai välipalalla ja sitten niiden aikaan syödään aamupala.”

  12. “Ruuan valmistus pakkaseen! Yhden tunnin aikana ehtii tehdä kolme ruokaa joista osa pakkaseen loppuviikkoa varten.”

  13. ”Äänikirjat tuovat arkeen himpun verran jotain omaa”

    Äänikirjat soveltuvat joustavammin moneen tilanteeseen kuin fyysinen kirja, koska niitä voi kuunnella automatkoilla, ruokaa laittaessa, siivotessa jne. Kirjojen kautta voi päästä matkustamaan toiseen maahan, kulttuuriin tai ulottuvuuteen. Myös erilaiset podcastit voi tuoda arkeen vaihtelua. Suurin osa äänikirjapalveluista on maksullisia, mutta eKirjastojen kautta voi lainata kirjastokortilla myös äänikirjoja: https://ekirjasto.kirjastot.fi/.

  14. “Laita illalla kaikki aamun tavarat niin valmiiksi, kun vain pystyy. Nopeuttaa hektistä aamua.”

  15. ”Anna aikaa itsellesi. Pidä huolta siitä, että saat purkaa omia ajatuksiasi luotettavalle ihmiselle, joka ei tuomitse.”

    Kuka on sulle se tyyppi, jolle on helppo puhua? Sellainen, jonka kanssa olo kevenee, ja on hetken taas kevyempi hegittää, ja kävellä eteenpäin? Ystävä, josta tiedät, että hän ei puhu asioitasi eteenpäin, eikä koskaan tuomitse. Ei silloinkaan, kun itse tuomitset itsesi.
    Joskus voi olla vapauttavaa puhua myös täysin ulkopuoliselle, silloin voit kilauttaa vaikkapa Leijonaluuriin: Leijonaluuriin voit soittaa numeroon 045 869 8335 ma, ke ja pe klo 10-14. Mietitään yhdessä, onko toiveesi ammattilaisen tuelle, vertaistuelle, vai haluatko vain tuulettaa ajatuksia. Oli sinulla sitten hyvää, luotettavaa ystävää tai ei, et ole yksin – sinulla on meidät.

  16. “Se joustaa, joka pystyy!”

    Erityislapsen vanhempana me usein joustetaan kuin kuminauha jo valmiiksi. Kun kuminauha on tarpeeksi kireällä, on tärkeää tiedostaa se – liian pitkälle venytettynä mekin katkeamme. On tärkeää opetella tunnistamaan omat rajat – on täysin ok sanoa, että tänään en jaksa. Aina ei tarvitse jaksaa joustaa, ei töissä, eikä vapaa-ajalla. Ei kotona perheen kanssa, eikä ystävien kanssa. On lupa priorisoida omaa jaksamista. On lupa mennä joskus sieltä, mistä aita on matalin. On lupa edetä päivä tai hetki kerrallaan. On lupa olla kesken, väsynyt, surullinen, epätäydellinen – on lupa olla sellainen kuin on.

  17. “Kaikessa ei tarvitse olla kasvatusnäkökulma.”

    Monen erityislapsiperheen arkeen kuuluu kasvatuksen lisäksi kuntoutusta. Moni meistä on tottunut tarkkailemaan lapsen kasvua ja kehitystä, oireita ja muutoksia. Monen arjessa tämä kaikki voi olla ihan pakollistakin.Kun huoli värittää arkea, voi lapsen ihastelu jäädä huolen taakse. Koita kuitenkin ottaa hetkiä, kun olet aktiivisesti vain läsnä hetkessä. Siinä hetkessä lapsesi kanssa, miettimättä seuraavaa hetkeä. Keskity siihen, millainen lapsi on nyt – mitä ihanaa, hauskaa, suloista ja kaunista hänessä on tässä hetkessä?

  18. “Siivoojasta saa alvit pois, kun on erityislapsi! Paras perheemme tilanteen helpottaja.”

  19. “Varmista, että säästötilillä on rahaa ja luottokortilla katetta. Pitkät sairaalajaksot kaukana kotoa tulevat kalliiksi. Muista että Scandicissa voi yöpyä edullisemmin Kummien etusetelillä.”
    Säästämiseen ja talouden hallintaan liittyen on tulossa erityislapsiperheille oma verkkokurssi. Jää kuulolle!

  20. “Kun lapsella tulee arjen tilanteissa kiukku niin laulamalla lapselle mieluista laulua saa koko tunnelman muuttumaan paremmaksi. Näin esimerkiksi pukemistilanteet helpottuu.”

  21. ”Kun lapsi oli pienempi, poistimme eteisestä peilikaapin ovet. Kotoa lähdöt nopeutuivat, kun ei tarvinnut jäädä peilien eteen ilveilemään ja tanssimaan”

  22. “Sukkaklipsit! Niitä ilman en tulisi toimeen!”

  23. ”Ehkä eniten itseä on auttanut se, että yrittää elää siinä päivässä joka on meneillään. Tottakai mietin tulevaa, mutta koitan miettiä, miten asiat voi mennä parhaalla mahdollisella tavalla. Kauhuskenaarioista pyrin kävelemään ulos.”

  24. VIIMEINEN LUUKKU! Vielä kerran jättimäinen kiitos vinkkejä jakaneille. Saimme vinkkejä hyvistä nikseistä arkeen, kuin syvällisistä ajatuksista joihin palata. Useissa eri vinkeissä korostui oman ajan, itsestä huolehtimisen ja armollisuuden teemat.
    Ehkä ensi vuodelle me kaikki Leijonaemot voitaisiin harjoitella lisää armollisuutta itsellemme, ja itsestä huolehtimista.

    Miten olla hyvä ystävä itselleen, sellainen lämmin ihminen, joka pitää kädestä silloinkin, kun mokaa. Puhua lämpimästi, lohduttaa, antaa aikaa ja tilaa tuntea ja kokea. Kuulostella omia tarpeita ja toiveita, antaa tilaa haaveilulle. Erityislasten vanhempien arjessa ei välttämättä ole tilaa isoille irtiotoille arjesta, mutta voisiko siihen ensi vuonna mahtua hippusen enemmän sinua? Jotain sellaista omaa, josta pidät, ja joka tekee sinulle hyvää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *