Erityislapsiperheet tarinateatterin lumoissa

Erityislapsiperheet tarinateatterin lumoissa

posted in: Meidän Erityinen arki | 0

Vauva perheiden tarinateatteri Arjen palapeli Q-teatterin upean Hyvä Kätilö -ryhmän toteuttamana vei mukanaan erityislapsiperheiden arkeen omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta käsin improvisaatiota ja osallistavia menetelmiä käyttäen. Mukaan mahtui koko tunteidenkirjo; itkua, myötätuntoa, naurua, suuria tunteita kunnioittavasti huumorilla maustettuna. Omasta elämästä puhuminen on jo itsessään hyvin voimaannuttavaa, mutta silloin kun oma kokemus ja elämä konkretisoituu teatteriesitykseksi omien silmien edessä tunteet ja kokemukset pääsevät aivan erilaiselle tasolle. Oman elämän peilaaminen ulkopuolisten ymmärtäväisten ihmisten näyttelemänä on todella terapeuttista ja vapauttavaa.

Q-teatterin tarinateatteriryhmän Hyvä Kätilö tavoitteena on tukea mielenterveyttä ja hyvinvointia tarinateatterin (play back theatre) sekä osallistuvan improvisaatioteatterin osaamista hyödyntäen.
Ryhmän yhteistyötahoja ovat olleet esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaalitoimi, Espoon kaupungin sosiaalitoimi, MTKL, Ensi – ja turvakotien liitto, HUS ja pääkaupunkiseudun koulut sekä erilaiset järjestöt kuten Leijonaemot ry. Ryhmän ohjaaja on Jaana Taskinen ja ryhmä on toiminut erilaisissa hankkeissa vuodesta 2015 lähtien.

Tällä kertaa teatterin aivan erityisenä ideana oli antaa erityislapsiperheille, joissa on myös vauva mahdollisuus tulla kuulluiksi ja nähdyiksi teatterin keinoin. Perheet saivat kertoa omasta arjestaan tilanteita ja osaavat teatteritaiteen ammattilaiset improvisoivat haastattelun jälkeen kohtauksen juuri siitä tilanteesta perheen ehdoilla. Myös vauvat itse pääsivät mukaan esitykseen välillä. Kaunis ja koskettava säestys taustalla loivat kohtauksiin tunnelmaa ja tunnetta. Kaikkein keskeisintä oli vuorovaikutus ja kunnioitus kaikkia osallistujia kohtaan.

”Kokemus oli aivan mieletön! Nähdä oma arki lavalla improvisaationa. Näyttelijät nappasivat muutamien apukysymysten kautta meidän arjestamme paloja lavalle ja kokemus oli uskomattoman voimaannuttava. Tuntui, että uskalsi nauraa ja itkeä omille kokemuksilleen ja sen sai jakaa yhdessä muiden erityislasten vanhempien kanssa, jotka tasan tarkkaan tietävät ja tuntevat ne samat tunteet omassa arjessaan. Hulvattomin hetki näytelmässä oli ehkä se, kun näytellyn hakulomakkeen kautta kuoriutui tukipalvelu, joka olikin karvalakkiversio todellisesta oikeasta juuri meille räätälöidystä tuesta, joka virnisteli vieressä”, esitykseen osallistunut Inka kertoi omia tuntojaan esityksen jälkeen.

”Se arjen kaaos ja se kaikki stressi, juuri ne vaikeat tilanteet saavat mittasuhteet ja ymmärrystä. Sellaista, että joku kuuntelee ja näkee. Tietää ehkä vähän mitä se erityinen arki on vauvaperheessä ja juuri meillä. Samalla saa nähdä niitä toisenkin ihmisen arjen tilanteita ja ehkä samaistua siihen yhteiseen tunteeseen ja jaettuun kokemukseen. Saa itkeä ja tuntea. Saa jopa nauraa, kun se arki vaan on välillä niin mieletöntä. Elämä on tässä ja nyt. Kun siitä saa jakaa pienen hetken jonkun toisen kanssa tuntuu se hyvältä ja vapauttavalta”, kuvailee esitykseen osallistunut Sonja.

Teatteriryhmän huikea ammattitaito ja mielettömän upea taito kuunnella tulivat esityksessä esiin ainutlaatuisella tavalla. Vuorovaikutus ja kuunteluntaito tekivät juuri tästä hetkestä aidosti merkityksellisen ja tärkeän. Yksi suuri viisaus esityksestä jäi päällimmäisenä mieleen, kun vaan näkisimme itsemme ja toisemme yhtä lempeän realistisesti kuin tässä esityksessä meidät osallistujat nähtiin. Kunpa vain osaisimme kuunnella toisiamme ja osaisimme jakaa myös niitä kipeitä asioita toistemme kanssa näin kunnioittavasti ja aidosti kohtaamalla. Aina ei ole olemassa automaattisia vastauksia. Aito ja kunnioittava kohtaaminen sekä nähdyksi tuleminen on kuitenkin meille kaikille tärkeää ja voimaannuttavaa.

Teksti: Sonja Orupabo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *