Ruokakassillinen kantaa pitkälle

Kiitos lahjoittajat!

Istuin tyhjän vuokra-asunnon eteisessä ja itkin. Seuraavana aamuna muuttoauto tuo minun ja lasten tavarat uuteen kotiin. Ne vähäiset, joita avioerossa mukaani tulisi. Uusi arki yksihuoltajana alkoi. Erityislapsellemme kaikki tuttu ja turvallinen sekä rutiinit ovat tärkeitä. Me aikuiset olimme mullistaneet hänen maailmansa täysin. Tiesin käyttäväni tulevina viikkoina paljon aikaa uusien rutiinien rakentamiseen sekä öitä hänen rauhoitteluunsa. Sisarukset ottivat vastuuta siivouksesta sekä ruuanlaitosta, lähetin heitä hakemaan kaupasta ajoittain unohtunutta maitoa.

Jätin soittopyynnöt vammaispalveluun, lastensuojeluun sekä kuntoutusohjaajalle. Omat sukulaiseni, tukiverkostoni koitti auttaa etänä. Viikonloppuisin he ajoivat pitkän matkan ja tulivat auttamaan muuttoasioissa sekä kodinhoidossa. Kuulin, että kotikaupungissani on mahdollisuus akuuteissa tilanteissa lapsiperheiden kotipalvelun apuun. Saatuani yhteyden sinne minulle selvisi, että olisin saanut paremmin käytännön apua, jos olisin tiennyt akuutin tilanteeni joitakin viikkoja ennen tarvetta. Tai jos akuutti tilanteeni ei olisi sattunut samaan aikaan kuin niin monen muunkin perheen. Sairaalan kuntoutusohjaaja oli puhelussaan hyvin empaattinen. Sovimme ajan hänen luokseen kahden kuukauden päähän. Lastensuojelu kertoi perheeni tilanteen olevan vammaispalvelun asia enemmänkin, ja neuvoi olemaan sinne yhteydessä. Sosiaalityöntekijä toivotti paljon jaksamista ja neuvoi pitämään omasta hyvinvoinnistani huolta. Olinhan minä yhteydessä vammaispalveluun, sain empaattisen sijaisen kiinni kahden viikon soitteluiden jälkeen. Jäin odottamaan yhteydenottoa.

Selvisin päivästä toiseen. Sairaslomani loppumisen aikaan huomasin, ettei tunnit arjessa meinaa riittää. Ensimmäisen työviikkoni aikana soitin ruokatunnilla Leijonaemot ry:n Leijonapartion työntekijälle ja sain kuulla yhdistyksen Ruokakassillinen tukea -kampanjasta. Hän neuvoi minua täyttämään hakemuksen, vaikka hiukan arkailin asiaa. Olinhan itse vielä puoli vuotta aiemmin toiminut vapaaehtoisena tukemassa muita samassa yhdistyksessä. Työntekijä neuvoi minua konkreettisissa asioissa. Hänkin oli empaattinen, mutta tarjosi myös käytännön apua. Heti eikä kuukauden päästä.

Muutaman päivän päästä sain viestin, jossa kerrottiin ohjeet noutaa ruokakassi paikallisen K-marketin noutopisteestä. Sinä iltana koulupäivän jälkeen vein lapset puistoon leikkimään. En käyttänyt vähäisiä voimavarojani ruokaostosten tekoon tai kauppalistan pohdintaan, vaan keinussa vauhdin antamiseen ja jalkapallon potkimiseen. Kotimatkalla haimme ruokakassin, tai oikeammin pahvilaatikon täynnä ruokaa. Kotona istuin vuokra-asunnon eteisen lattialla ja itkin. Tällä kertaa huojennuksesta, tunteesta miten täällä maailmassa on hyvyyttä ja välittämistä. Useiden seuraavien päivien aikana avasin jääkaapin hymyillen, ja tein lasten kanssa iltaisin jotain muuta kuin huolehdin seuraavan päivän ruuasta.

Kiitos, sinä ruokakassin lahjoittaja! Tällä pienellä teolla sait aikaa enemmän kuin uskot. Sait hymyn huulilleni hetkellisesti, ensimmäistä kertaa viikkoihin. Sait lapsille aikaa keinua ja pelata jalkapalloa sen sijaan että olisimme viettäneet tuon ajan kaupassa ruokaostoksia tehden. Nyt vuotta myöhemmin, kun yhteiskunnan tukiverkostot ovat ehtineet mukaan akuuttiin tilanteeseemme, muistelen lämmöllä tuota ruokakassia. Erityisesti sinua, lahjoittaja.

Jos mietit, mihin tänä vuonna yrityksesi lahjoittaa joulukorttirahat tai mihin itse voit pienen joulumuistamisen antaa, valitse Leijonaemot ry ja Jouluruokakassi erityislapsiperheelle.
Tämä apu menee varmasti perille ja tulee tarpeeseen.

Leijonaemo

  1. Matti Oskari Hokkanen

    Varmasti, tuli tuo Ruokalaatikko Tärkeään Tarpeeseen ja senverran noista Yhteydenottomenetelmistä eri Palveluihin, että jotta jäisi enemmän Aikaa Lapsille, Älkä edes Yrittäkö Puhelimitse, saamatta ketään heti Kiinni, vaan varsinkin, jos on Kunnalla, olemassa Sähköinen, Vahvan Tunnistautumisen vaativa Palvelu, jonka kautta, voi ainakin Palveluita Lähestyä, kirjautukaa sinne ja Selvittäkää Asianne Perusteellisesti, niin eiköhän, sieltä Pikimiten, oteta Yhteyttä, niin Asiat, lähtevät nopeammin Vetämään, kuin jos vain yritätte Viikkokaupalla, saada Ihmisiä puhelimitse Kiinni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *