blogikirjoitus 15.2.2022

Onko erityisperhe koskaan yhteiskunnalle oikeanlainen?

posted in: Meidän Erityinen arki | 1

On perjantai, kun puhelimeni soi klo 14.45. Kotikaupunkini logistiikasta soitetaan, että lastani ei enää kuljeteta koulukyydeissä. Syyksi kerrotaan se, että hän on edellisenä päivänä irrottanut turvavyönsä kesken kuljetuksen, kulkenut taksissa edes takaisin ja lyönyt toisia oppilaita.

Ensimmäinen ajatukseni on, että tämä ei voi olla totta, sillä Nuutti ei osaa avata itse turvavyötä. Viikko on kuitenkin ollut täynnä tilanteita, joissa Nuutti on joutunut epäasiallisen kohtelun kohteeksi, ja olen liian väsynyt alkaakseni selittää logistiikan ihmiselle, että tässä täytyy olla jokin virhe.

Sen sijaan päädyn kysymään, että onko todella niin, että jo TÄNÄÄN kyydit on lopetettu. ”On”, saan vastaukseksi. Kysyn seuraavan viikon suunnitelmaa. Sitä ei kuulemma ole, vaan minun on hoidettava kuljetukset itse.

Seuraavan viikon maanantaina saan puhelun Oppimisen tuesta, josta kerrotaan, että Nuutista on annettu ristiriitaista tietoa. Koulu on kertonut, että Nuutti ei ole ollut liikkuvassa taksissa, hän ei ole avannut itse turvavyötään eikä hän ole kulkenut autossa ympäriinsä. Sen sijaan hän on noussut väärään taksiin, vieraan kuljettajan kyytiin ja mennyt paniikkiin. Tilanne vaati usean aikuisen avun, jotta hän uskaltautui taksista ulos

Oppimisen tuesta pahoitellaan, että asia on hoidettu näin huonosti ja Nuutti sekä perheemme on joutunut kohtuuttomasti kärsimään siksi, että tilannetta ei oltu selvitetty. Tämä on toki totta, mutta jostain syystä joku on valehdellut tapahtumien kulun niin, ettei puhumaton lapseni ole kyennyt puolustautumaan kertomalla, että hän ei ole avannut itse turvavyötä liikkuvassa autossa eikä käynyt lyömässä toisia oppilaita. Sen sijaan hänen kuljetuksensa lopetettiin kysymättä keneltäkään ja jälleen hän sai yhden kokemuksen lisää elämäänsä siitä, että hän ei kelpaa.

Oikeus yhdenvertaisuuteen ei katso sitä kuka ja minkälainen ihminen on. Ja siitä huolimatta pelkään, että lapseni ei saa koskaan kokea sitä, että hänellä on aivan samanlainen oikeus inhimilliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun kuin sinulla tai minulla. Ja pelkään, ettei perheemme voi koskaan kokea, että olemme kokonainen – oikeanlainen.

Erityislapsen vanhempi elää maailmassa, josta puuttuvat turvallisen elämän elementit. Maailmassa, jossa pomo ei ymmärrä kun kerrot, että minun on haettava lapseni koulusta NYT, sillä hänen kuljetuksensa päätettiin lopettaa.

Erityislapsen vanhemman mielen on toistuvasti taivuttava tilanteisiin, joihin ei ole neuvoja olemassa. Ja samalla huolehdittava siitä, että perhe selviytyy. Sen taakan alle on helppo hukkua, jos yhteiskunta ei huolehdi siitä, että vanhempi jaksaa ja ennen kaikkea saa rakastaa lastaan.

Sen mahdollistaminen on yhteiskunnan tärkein tehtävä. Ja onnistuakseen siinä erityislapsia ja heidän perheitään on alettava kohtelemaan oikein.

Noora Koponen
Nuutin äiti, kansanedustaja

  1. Matti Oskari Hokkanen

    Onpas Tuttua Juttua, tämä Koulubussiviidakko, jo 1980-Luvulta alkaen, kun tosin, jos Lapset, löivät toisiaan, laitettiin Rangaistukseksi Turvavöihin, joiden Lukot, laitettiin selkänojan taakse, ettei ylettyisi avaamaan, kädet ja -jalat, sidottiin yhteen, joskus, jopa pieni pala vyöstä suuhun, jotta Kuski, välttyisi turhilta Huudoilta jne ja oli toki, niitä Myöhästelemisiä ja jopa Hakemattakin Jättämisiä, vielä Huomioiden, etteihän ollut edes Kännyköitä, joilla Selvittää Asiaa, eli Omalla Tavallaan, Tarinat, vain Jatkuvat nykyisinkin, eli Tsempatkaa Tekin, Yhdessä Nuutin kanssa Kovempia Voimia Vastaan, jotta Asiat Paranisivat jollakintapaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *