Vertaistukea tänäänkin syntyneille erityislasten vanhemmille
Kirjoituksia erityislapsen vanhemmuudesta, erityislapsiperheiden arjen iloista ja suruista.
Tähän kysymykseen jouduin taas eilen vastaamaan. Ystävyyssuhteet ja erityisesti sellaiset kepeämmät “tunnetaan jostain” on tässä elämäntilanteessa koetuksella, kun sekä aika että voimavarat menevät ihan arkielämän pyörittämiseen. Jatka lukemista: Mikset sä soita?
Eräänä kesäisenä aamupäivänä minä ja poikani otamme asiaksemme mennä lähimetsään katsomaan, jos vadelmat ovat kypsyneet. Löydän puolitoista marjaa, mikä pettymys! Lapseni toteaa, että vadelmat ovat tylsiä. En ole vielä valmis luovuttamaan marjojen poiminnan suhteen. Jatka lukemista: Elämä ei ole hassumpaa
Elämän jutut ovat arkea silloinkin, kun muistia vaativia juttuja on ollut paljon. Jossain vaiheessa ei muista kuin kulkevan päivän. Kun uupuu, se vaikuttaa kaikkien perheenjäsenten arkeen. Selviydyin juuri ja juuri arjesta keskittyen siihen hetkeen. Opettelin kalenterin käytön uudelleen. Jatka lukemista: Elämän juttuja ja taidetta peliin
”Teille on myönnetty omaishoidontuki”. Epäuskoisena ja hämmentyneenä jäin pyörittelemään asiaa mielessäni. Tätähän me olimme halunneet. Miksei tämä tunnukaan hyvältä? Jatka lukemista: Lupa tuntea
Tyttäreni ja hänen ystävänsä pitivät puheen itsenäisyydestä ja ystävyydestä koulunsa itsenäisyyspäiväjuhlassa. Puhe oli koskettava ja sai paitsi liikutuksen kyyneleet, myös ajatukset virtaamaan päässäni. Aloin miettiä sitä, mitä itsenäisyys ja ystävyys merkitsevät minulle ja kuinka eri asioita ne merkitsevät eri ihmisille.
Kirjoittaja: Leijonaemo
Työkaverini suositteli erästä kauhuelokuvaa. Oli kuulemma todella pelottava ja siitä innostuneena minäkin päädyin katsomaan sen. Pelottava oli, sitä en kiellä. Hyvällä tavalla jännittävä ja piinaava, kuten hyvän kauhuelokuvan kuuluu ollakin.
Ajatukseni kuitenkin karkasi tähän todelliseen elämään.
Vauva perheiden tarinateatteri Arjen palapeli Q-teatterin upean Hyvä Kätilö -ryhmän toteuttamana vei mukanaan erityislapsiperheiden arkeen omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta käsin improvisaatiota ja osallistavia menetelmiä käyttäen. Mukaan mahtui koko tunteidenkirjo; itkua, myötätuntoa, naurua, suuria tunteita kunnioittavasti huumorilla maustettuna. Omasta elämästä puhuminen on jo itsessään hyvin voimaannuttavaa,
… Jatka lukemista: Erityislapsiperheet tarinateatterin lumoissa
Kirjoittaja: Leijonaemo
Havahdun unestani. Keittiöstä kuuluu kolinaa ja rapinaa. Könyttyäni ylös sängystä menen olohuoneeseen. Siellä lapseni, ainokaiseni, istuu katsomassa lastenohjelmia vieressään voileipälautanen. Kysyn, haluaako hän maitoa. ”-Joo”. Jääkaapin edessä on tuoli. Avaan jääkaapin oven. Kyllä, lapseni oli onneksi sulkenut oven perässään.
Kirjoittaja: Leijonaemo
Eräs ihminen kuvasi mielestäni erinomaisesti sitä tunnetta, kun hän kotiutui sairaalasta kaksosten kanssa ja asettui heitä sohvalle imettämään. Hän kuvasi kuinka hänen mieleensä hiipi ajatus, että tätäkö tämä on ikuisesti. Sohvaa, imettämistä ja vaipanvaihtoa.
Hänen lapsensa luonnollisesti kasvoivat pian pois rinnalta ja tilalle tulivat ja jalkapallotreenit ja purjehduskoulu.
Kirjoittaja: Leijonaemo
Olipa kerran kaksi naista, jotka olivat huolen väsyttämiä. Heidän lapsiaan yhdisti shuntattu hydrokefalus, ikä ja sukupuoli. Muuta yhteistä heidän tarinassaan ei ollut.
Lapset olivat vielä pieniä, kun he ensimmäisen kerran kohtasivat paikallisen omaishoitajayhdistyksen tapaamisessa.