Kuuleeko kukaan?

Kategoria: Meidän Erityinen arki | 0

Kirjoittaja: Leijonaemo

Herään mieltä raastavaan huutoon, huudat kivusta. Tuska näkyy silmistäsi, olen väsynyt, ihan liian väsynyt juuri nyt. Pyydän sinua rauhoittumaan. Olemaan hiljempaa ettei pieni vauva herää, no sehän herää, ja lopulta kaikki muutkin. Itku ei laannu, huudat kovempaa, olet hysteerinen. Pinnani ei riitä nyt tähän, lähden rauhoittelemaan itkevää vauvaa, isäsi jää rauhoittelemaan sinua. Haen lääkkeet ja muut tarpeet, pystyt ottamaan lääkkeet, hetkeksi helpottaa,kunnes oksennus tulvii suustasi. Kiroan mielessäni koko kaupungin terveydenhuollon. Meidät on päivää aiemmin kotiutettu,koska kivuillesi ei voida heidän mukaansa tehdä mitään. Mutta Kuuleeko kukaan mitä vanhemmat sanoo, Kuuleeko kukaan mitä sinä sanot. Ei. Tiedämme että lääkärit ovat väärässä, mutta kun viimeksi lähdimme osastolta saimme mukaan pyynnön että uudestaan ei saa tulla jos ei oirekuva muutu. Mikään ei muutu, olet kipeä,tuskaisen kipeä. Tuntuu että hermot menee, en voi auttaa enempää. Pyydän sinua rauhoittumaan, olemaan hetken huutamatta koska olosi vain pahenee sen johdosta. Olen paniikissa, lääkkeet eivät pysy sisälläsi, olet kipeä hyvin kipeä. Silitän sinua, makaamme lattialla, kerron että pian lääkkeen pitäisi vaikuttaa. Oksennat taas, en uskalla enää lääkitä. Makaat liikkumatta ulvoen kivusta ja hetken päästä olet unessa. Soitan sairaalaan, lisä ohjeita ja lääke annosta. Kiroan hoitajalle että emme pärjää enää, ja ettei tämä voi jatkua näin. Saan ohjeeksi lääkitä lisää ja odottaa jos tilanne laukeaa.

Piinaava odotus, ja päätämme lähteä viemään sinut vastoin lääkärin ohjeita sairaalaan, nyt ei ole kaikki hyvin.

Jään tuijottamaan kännykän ruutua kun katoatte isäsi kanssa autolla sairaalaa kohti. Meillä piti olla juhlat.

Olen paikalla mutta en ole Täällä. Toimin kuin robotti,kahvitan ja hoidan sinun sisaresi. Puhelimeen saan lisä tietoja, nukut rauhallisesti. Hetken päästä kysyn uudestaan, nukut edelleen. Käsken miestä pyytää hoitajaa paikalle, olen varma että tajunnan taso on alkanut laskea. Sinut saadaan hereille, söit mehujäätelön.

Juoksen sairaalan käytävää, vauva kiikkuu kantokopassa, sisar juoksee pysyäkseen perässä.

Avaan huoneesi oven ja heti sinut nähtyä tiedän että on kiire.

Hälytetään hoitajat,ja samalla se alkaa , oksennat kasvot tiedottomaksi jähmettynein ilmein.

Lääkäri tulee, olen vihainen, miksi ei ole jo vaihdettu sairaalaa. Kerron lääkärille että lähden itse viemään sinut asianmukaiseen hoitoon jos lääkäri ei itse ymmärrä sitä tehdä. Hän ei pistä vastaan, hän näkee että olen tosissani. Tilataan ambulanssi. Huudat äitiä, tulen luoksesi ja kerron että pääset sairaalaan missä sinua voidaan auttaa. Katsot silmiini ja kysyt milloin Nämä sinun kipusi loppuvat? Maailma pysähtyy hetkeksi. Vastaan että kyllä kaikki pian helpottaa. Samalla Mietin annoinko sinulle juuri luvan kuolla. Nielen kyyneleet, kaikki ovat shokissa, nyt en halua pelästyttää sinua tai sisariasi.

Lähden matkaan, sinun perääsi, viestitän isällesi , tilanne vaikuttaa rauhalliselta, nukut.

Pelko. Pelko ja ahdistus joka nousee tukehduttavana palana kurkkuun, oksettaa. En tiennyt että Nämä tunteet tulevat myös fyysisesti hyvin voimakkaina. En olisi halunnut tietää.

Hoidan sisaresi hoitoon, imetän pientä vauvaani ja tuijotan lasittunein silmin lattiaa, oletkohan elossa vielä kun pääsen sairaalaan. Kuolitko nyt kun lupasin että kipu tulee helpottamaan. Ajatukset ovat sekavia, miksi pyysin sinua olemaan hiljempaa, miksi komensin sinua rauhoittumaan vaikka olet hädissäsi. Olen huonoin äiti. Miksi luotin lääkärin sanoihin vaikka sisimmässä tiesin että nyt tehdään isoja virheitä. Ähh.. nyt ei ole aikaa tähän.

Juoksen sairaalalle, ovella päivystävä lääkäri odottaa minua, tilanne on hyvin vakava.

Erikoislääkäri on hälytetty paikalle,on kiire hyvin kiire. Et avaa enää silmiä, pidän sinua kädestä.. pelkään. Kaikki ovat hyvin vakavia. Ensi apuna tehdään toimenpide jolla isoin kipu saadaan laantumaan. Erikoislääkäri kertoo mikä sinua vaivaa. Olimme oikeassa,sinä, minä , isä,me olimme oikeassa. Alan saamaan henkeä, olimme oikeassa ja nyt oikeassa sairaalassa hoidossa. Me tiesimme tämän, poikamme pelastui koska Me vaadimme hoitoa. Lääkärit koti sairaalassa tekivät virheen, melkein peruuttamattoman virheen. Olen vihainen.. mutta nyt ei ole tämän aika. Tilanne ei ole vielä ohi, kipu kuitenkin helpottaa, avaat silmäsi ja pystyt puhua. Olen iloinen, kyyneleet tulvii silmiin, olet elossa.

Teho osasto, sinne sinut saatellaan, Käymme isäsi kanssa nukkumassa pari tuntia, soitan osastolle kuulumisia. Kertovat sinun heränneen pian lähtömme jälkeen ja että olet huutanut siitä saakka. Yli kolme tuntia. Olen vihainen, miksi ei soitettu, miksi annettiin huutaa peloissaan, kipu on palannut. Käytävä tuntuu loputtoman pitkältä, liian pitkältä. Avaan huoneesi oven. Olet elossa, helpotut kun näet meidät.

Päivä on pitkä, olet kovissa kivuissa. Morfiinia menee niin usein kuin mahdollista mutta kipu tulee silti. Erikoislääkäri on hälytetty, mutta minuutit tuntuvat pitkiltä. En uskalla ottaa kuvia sinusta, minä voin pahoin, Näytät kuolleelta, jos laitteet eivät piirtäisi käyrää olisin ihan varma että siinä on vain pelkkä kuori .

Erikoislääkäri tulee ja olo helpottuu hetkeksi.

Hän tulee illalla uudestaan, jotta yö olisi kivuton.

Sovimme isäsi kanssa että sinua ei jätetä hetkeksikään yksin. Isä yöpyy sinun kanssasi ja minä yritän läheisten kanssa pitää huolta loppu perheestä.

Pitkiä minuutteja ja tunteja myöhemmin saattelen sinut leikkaus saliin. Pelkäät, jäät itkien huutamaan äitiä hoitajien pitäessä sinusta kiinni. Minua oksettaaa.

Olen Täällä mutta mieli on jossain kaukana. Haluan istua käytävällä mahdollisimman lähellä leikkaus salia , haluamme viereesi heti kun se on mahdollista. Puhelin soi ja leikkaus on ohi. Olet hengissä.

Tästä alkaa pitkä tie toipua, sisältä ja päältä. Mutta Kuuleeko kukaan, Me selvittiin Tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *