tukea ja palveluja parisuhteeseen Parisuhdekeskus Kataja

Koti, korona ja parisuhde

Kategoria: Astetta asiallisemmin | 0

Erityislapsen vanhemmuus tuo mukanaan iloa, mutta myös huolta. Nyt pandemia-aikaan lapsen erityisyys voi asettaa lapsen riskiryhmään, mikä tuo mukanaan uudenlaista huolta koko perheeseen. Jos lapsi käy koulua kotoa käsin, tai on poissa päivähoidosta, myös lapsen erityistarpeet täytyy huomioida arjessa eri tavalla kuin aiemmin.

Nyt käynnissä oleva pandemia on monelta osin vielä meille kaikille arvoitus, joka aiheuttaa paljon tunteita, kuten epätietoisuutta ja epävarmuutta. Tällaisten tunteiden kanssa me ihmiset emme yleensä viihdy. Se, miten vanhemmat ja kumppanit ovat tottuneet jakamaan omaa tunne- ja ajatusmaailmaansa toisilleen, on nyt merkityksellistä. Vanha hyvä totuus on, että kun toisen kanssa jakaa ilon, se kaksinkertaistuu, kun jakaa surun, se puolittuu. Jos pystyy kokemaan yhdessä tunteita, se helpottaa sekä vahvistaa yhteistä hyvää ja onnentunteita.

Lapselle yksi vanhempien funktio on olla lasten tunteiden säiliö. Nyt poikkeusoloissa lapsilla voi olla monia tunteita, joita hän ei osaa käsitellä itse. Tällöin vanhemman tehtävä on ottaa vastaan lapsen tunteet, mutta ei palauttaa niitä hänelle. Tämä koskee kaikkia tunteita: iloa, innostusta, pelkoa. Nämä lapsen vanhemmalleen siirtämät tunteet vanhempi voi purkaa omalle kumppanilleen.

Yleensä pariskunnat löytävät yhdessä sopivan suhteen etäisyyden ja läheisyyden säätelyyn omassa suhteessaan, sekä sopivan tasapainon oman ajan ottamiseen. Koulut on nyt loppukevääksi avattu, mutta monissa perheissä jatkuu vielä etätyöt tai mahdollisesti päiväkoti-ikäiset lapset ovat vielä kotona. Pitkän kevään jälkeen kesälomakin häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Nyt ollaankin oltu yhdessä koko ajan aamusta iltaan, viikon jokaisena päivänä. Myös lapset ovat olleet läsnä koko ajan. Kaiken tämän keskellä on haasteellista löytää uusi tasapaino suhteeseen.

Miten tästä selvitään, miettii moni, miten meidän parisuhteemme kestää tämän. Onneksi on olemassa tekoja, joilla voimme vahvistaa parisuhdetta kestämään hankalaa aikaa. Puhutaan parisuhteen resilienssistä, jolla tarkoitetaan suhteen kestokykyä ja kantavuutta, ja juuri resilienssiä voimme kasvattaa arjen teoilla.

Rutiinien merkitystä ei voi korostaa tarpeeksi, etenkin perheissä, joissa lapsilla neuropsykiatrista oireilua. Rutiinit vapauttavat aikuiset automaatio-ohjaukselle ja mielelle säästyy psyykkisiä voimavaroja. Kaikille lapsille rutiinit luovat turvaa, kun lapsi tietää, mitä tapahtuu nyt ja seuraavaksi.

Myös aika on meidän puolellamme. Aikaa voi hyödyntää kolmella tavalla. Voimme harjoittaa tietoista mindfulnessia, olla tässä hetkessä ja ottaa asiat sellaisina kuin ovat tässä hetkessä. Etenkin jos itse kokee väsymystä, masennusta tai ahdistusta, voi lohduttaa itseään ajatuksella: muusta ei tarvitse selvitä kuin tästä hetkestä, tästä päivästä, tunnista tai minuutistakin. Pian se on jo takana, ja olen siitä selvinnyt. Aikaa voi siis jakaa pienemmäksi: ei tarvitse ajatella kuin tästä tunti tai sekuntikin eteenpäin. Jos tuntuu vaikealta, voi myös siirtyy ajatuksissa tulevaan, kesälomaan tai vaikka jouluun asti: millaista elämä on sitten kun kaikki on taas normaalia.

Monissa perheissä on käytössä illalla huolihetki. On sovittu, että puoli tuntia keskustellaan omista huolista. Silloin voidaan jutella yt- neuvotteluista, kasvaneesta kotitöiden määrästä tai terveyshuolista. On tärkeää rajata, että aikaa käytetään se puoli tuntia ja vain puoli tuntia. Molemmat kumppanit tietävät, että hetki tulee illalla ja silloin on mahdollista keskustella huolista yhdessä.

On myös tutkittu, mitkä asiat auttavat rakentamaan kestävää suhdetta. Tärkeää on jutella keskenään,  muodostaa yhteinen kertomus, tarina, jonka kautta tiedetään, miten kumpikin ajattelee siitä, mitä meille on tapahtunut, mitä meillä on nyt ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Toinen asia on yhteinen Me -henki, molempien ymmärrys siitä, että yksin ei tarvitse selvitä vaan meitä on kaksi. On helpottavaa, kun tietää, että kaksi aikuista vastaa parisuhteesta. Kun toinen on väsyneempi, toinen ottaa vastuuta enemmän ja välillä toisinpäin. Yhdessä selvitään.

Kolmas tekijä on kyky iloita. Vaikka olisi vakavia haasteita, vaikka lapsella ei olisi hyvin, vaikka olisi pandemia, on lupa iloita, jakaa yhteistä huumoria ja hyviä asioita, ilahduttaa toista. Vaikka perheessä olisi surua ja murhetta, tiedostetaan myös se hyvä, mikä on. Viimeinen parisuhdetta vahvistava teko, on että kotityöt ja lasten kasvatus on jaettu tasan, ei välttämättä ajallisesti tai työmääräisesti, mutta että molemmilla on tahtotila osallistua omien voimavarojensa ja taitojensa mukaan. Usein suhteessa suuntaudutaankin itselle mieluisia tehtäviä kohti. Nyt kun ollaan yhdessä kotona, myös kotityötehtävät kasvavat, kun ruokaa ja kodinhuoltoa enemmän. Siksi tarvitaan myös keskustelua, miten tästä selvitään. Tärkeää, että ollaan yhdessä tässäkin elämänkohdassa.

Kirjoittaja Laura Huuskonen on Parisuhdekeskus Katajan sosiaalialan asiantuntija Tukea parisuhteelle, kun perheessä on sairautta -toiminnassa.

Lähde: Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija Kaisa Humaljoen luento Koti, korona ja parisuhde https://parisuhdekeskus.fi/verkkoluennot/

Työkaluja huolten hallintaan ja lapsen tukemiseksi pandemia-aikaan Turun yliopiston sivustolla https://yhdessaselviydytaan.fi/fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *