Työikäisen omaishoitajan taakka

posted in: Astetta asiallisemmin | 0

Kenellekään ihmiselle ei anneta enempää taakkaa, kuin hän jaksaa kantaa.

Jokainen meistä on varmasti kuullut tämän ikivanhan sanonnan monta kertaa. Mutta tiedätkö mitä? Se on ihan puppua. Tiedän aivan liian monia erityislapsen vanhempia, jotka ovat murtuneet heille annetun taakan alla. Tiedän myös monta erityislasta, joista on kasvanut rikkinäisiä nuoria tai aikuisia, koska heille on annettu liian iso taakka kannettavakseen.

Elämän ei pitäisi olla ainaista selviytymistaistelua eikä annetusta taakasta selviämisen mittari pitäisi olla se, että jaksoi jälleen yhden päivän iltaan, että rahat riittivät jälleen yhteen sähkölaskuun tai että kukaan ei kuollut. Jokaisella pitäisi olla oikeus myös nauttia elämästä, kasvaa ihmisenä ja uskaltaa haaveilla tulevaisuudesta.

Meneillään on valtakunnallinen omaishoidon teemaviikko, jonka yhtenä teemana tänä vuonna on aina käynnissä olevat ruuhkavuodet. Omaishoito mielletään yhä usein ikäihmisten yksinoikeudeksi, ja tuntuu että yhä monet yhteiskuntamme rakenteet ovat suunniteltu niin, että omaishoitaja hoidettava ovat jo eläkeikäisiä.

Lasten omaishoitajat ovat usein elämäntilanteessa, jossa he ovat työuransa alku- tai keskivaiheilla – ehkä vielä kouluttautumassa unelmiensa ammattiin tai hankkimassa työkokemusta koulutustaan vastaavasta työstä. Osa on työttömiä työnhakijoita ja osa voi olla itse työkyvyttömyyseläkkeellä.

Mediassa puhutaan jatkuvasti siitä, kuinka työelämän vaatimukset ovat yhä kovempia ja kuinka moni palaa pelkästään työssään loppuun. Omaishoitajilla työ ei lopu silloin, kun työpäivä päättyy, vaan se jatkuu ympäri vuorokauden, ympäri vuoden. Omaishoitosopimukseen liittyy lupaus vapaista, joita on muutamista tunneista muutamaan päivään kuukaudessa, mutta vain aniharva omaishoitaja pystyy vapaitaan käyttämään. Siihen on monia syitä, joista esimerkkinä sopivien hoitajien puute, luottamuspula laitoshoitoa kohtaan ja yksinkertaisesti se, että irtautuminen ja sen suunnittelu jännittää ja voi tuntua liian raskaalta suunnitella ja toteuttaa.

Moni omaishoidettava tarvitsee apua myös yöaikaan, joten omaishoitajan yöuni jää usein lyhyeksi tai on katkonaista. Lapsen tai nuoren terveydentilaa seurataan ja ylläpidetään sairaalajaksoilla, poliklinikkakäynneillä ja terapioilla, jotka kaikki vaativat suunnittelua ja omaisen osallistumista. Nämä tapahtuvat pääosin virka-aikaan, eli silloin, kuin suurimman osan ihmisistä olisi tarkoitus tehdä töitä.

Omaishoidosta saatava palkkio on yleensä niin pieni, että se ei riitä perheen toimeentulon turvaamiseksi. Lähtökohtaisesti kaikki tietämäni eläkkeet ja työttömyyskorvaus ovat määrältään suurempia, kuin omaishoidon palkkio.  Töitä on siis tehtävä – ja toisaalta hyvä niin, sillä työ tuo ihmisen elämään sisältöä, valinnan mahdollisuuksia sekä ihmiskontakteja ja itsetuntoa. Mutta ilman aktiivista tukemista omaishoidon ja työn yhdistäminen voi käydä liian raskaaksi.

Peräänkuulutankin kunnilta ja kaupungeilta paneutumista jokaisen työssäkäyvän omaishoitajan perheeseen niin, että heille tarjotaan niitä palveluita, joita he oikeasti tarvitsevat. Jokaisen perheen tilanne on erilainen ja tarpeet vaihtelevat, joten olisi äärettömän tärkeää tuntea tarpeet ja toimia niiden mukaan. Työnantajilta toivon joustoa ja avointa keskustelua. Ei ole oikein, että omaishoidon rasitteet tulevat työnantajien maksettavaksi, mutta monenlaisia järjestelyitä on tässäkin tehtävissä: työaikapankit, osa-aikatyö, etätyö, työnohjaus ja työntekijän hyvinvoinnista huolehtiminen ovat asioita, joiden merkitys korostuu erityisesti työssäkäyvien omaishoitajien kohdalla.

Meistä ihan jokaisella pitäisi olla oikeus myös omaan aikaan ja itsestä huolehtimiseen – kunnon yöuniin ja mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi. Tällä hetkellä aivan liian moni lapsensa omaishoitaja painaa päivästä ja vuodesta toiseen jaksamisensa rajoilla, ja se raja tulee kyllä vastaan, jos apua ja tukea ei ole tarjolla.

Pidetään yhdessä huolta siitä, että me kaikki voimme paremmin. Välitetään, keskustellaan – ja myös muistetaan pyytää apua!

Pia Lemmetty, toiminnanjohtaja
Leijonaemot ry

pia.lemmetty(a)leijonaemot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *