Tietoisuuden kautta tilaa itselle

Kategoria: Astetta asiallisemmin | 0

Muistan, miten ärsyttävältä minusta aikanaan tuntui sairaalasängyn vieressä istuessa, kun hyvää tarkoittava sairaanhoitaja muistutteli minua pitämään itsestäni huolta kaiken härdellin keskellä. Hän lausui minulle sen monelle erityislapsen vanhemmallekin tutuksi tulleen lauseen: Aseta happinaamari ensin omille kasvoillesi ja auta vasta sitten muita. Mietin tuolloin mielessäni, että kyllä, kyllä. Sepä onkin niin kovin helppoa.  

Vuosia myöhemmin totean, että happinaamarin asettaminen ensin omille kasvoille on välttämätöntä. Opin tämän kantapään kautta ja nykyään ymmärrän tuon lauseen syvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Jos en pidä itsestäni kokonaisvaltaisesti huolta, en voi pitää huolta muistakaan.  

Ihmisen hyvinvointi koostuu kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Mieltä ja kehoa ei voi eritellä toisistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että se mikä vaikuttaa kehoon, vaikuttaa myös mieleen ja toisinpäin. Jos emme ymmärrä jarruttaa stressin keskellä, keho alkaa kertoa siitä meille erilaisin merkein: verenpaine nousee, unenlaatu heikkenee, tulee erilaisia kipuja ja muisti alkaa pätkiä, keskittymiskyvystä puhumattakaan. Pinna lyhenee ja asiat alkavat näyttää enemmän negatiivisilta kuin positiivisilta. Stressillä ja erityisesti meille erityislasten vanhemmille tutuksi tulleella kroonisella stressillä, on kehoon ja mieleen monenlaisia negatiivisia vaikutuksia. Onneksi niihin voi vaikuttaa, vaikkei stressiä saisikaan kokonaan loppumaan. 

Kiinnostuin vuosia sitten äärimmäisestä stressitilasta toipuessani kehomielen toiminnasta ja aloin tutkia sekä opiskella tietoisuustaitoja. Kävin läpi erilaisia mindfulness-harjoituksia tehdäkseni tilaa mielessä itselleni. Kyllä, nimenomaan itselleni. Olin unohtanut kuka olen, mitä haluan ja kaipasin tilaa itseni uudelleen löytämiselle ja kohtaamiselle. Erityislapsen äitinä olin omaksunut suorittamisen perusmoodikseni. Olin jatkuvassa valmiustilassa, enkä sen myötä päässyt koskaan palautumaan.  Ensimmäistä kertaa yrittäessäni tehdä lyhyttä hengitysharjoitusta yritin suorittaa sitäkin. Epäonnistuin ja totesin, että eihän tästä tule mitään. Kun opin hyväksymään sen, ettei harjoituksia olekaan tarkoitus suorittaa ja tehdä täydellisesti, aloin ymmärtää mistä on kyse. Ymmärsin myös sen, ettei minun aina tarvitse mennä tunniksi joogaan tai lenkkipolulle, vaan jo pienillä, lyhyillä harjoituksilla saan kehoni kierroksia alemmas ja mielen vilinän hiljentymään. Saa tilaa itselle ja tunteille. Kykenee kuulemaan omia toiveitaan ja ajatuksiaan paremmin. Pystyin sairaalasängyn vierellä istuessani rauhoittamaan mieleni ja pysähtymään hetkeen. Muistamaan kuka olen. 

Omien harjoitushetkieni aikana kohtasin ja löysin uudelleen itseni. En ollut enää se sama nainen kuin aiemmin, mutta löysin itsestäni uudelleen ilon, valon ja huumorin. Löysin uudelleen musiikin, lukemisen ja kirjoittamisen. Muistin kuinka paljon rakastan käydä livekeikoilla, rapsuttaa hevosia, kulkea luonnossa ja pysähtyä katselemaan puiden latvoja. Ja erityisesti kuinka paljon rakastan istua meren äärellä ja katsella veden aaltoilevaa pintaa. Merelle katsellessani pysähdyn ja rauhoitun. Silloin muistan olla minä.  

Ajattelen, että tiedostaessamme tilanteemme, voimme alkaa tehdä sille jotakin. Kaikkea emme elämässämme voi muuttaa, mutta omia ajatuksiamme voimme. Ajatuksilla on uskomattoman suuri voima meihin ja muihin ihmisiin. Kannustan sinua ottamaan tänä vuonna tilaa itsellesi, edes viiden minuutin ajan päivittäin. Mikäli haluat ja voit, istu tuon viiden minuutin aikana tuolille, paina jalkapohjat kiinni lattiaan ja kuvittele niihin vahvat juuret, jotka kiinnittävät sinut tiukasti paikallesi. Anna olkapäiden laskeutua alas ja hengitä rauhallisesti muutaman kerran sisään ja ulos. Kysy samalla itseltäsi: mitä minä haluan? Mistä minä saan voimaa? Mikä auttaa minua jaksamaan? Uskon, että tätä harjoitusta muutamia kertoja tehtyäsi, saat vastauksen. Mieli on voimakas työkalu ja ajattelen, että sen avulla pystymme mihin vain, kun annamme sille mahdollisuuden.  

Ihania hetkiä omien haaveiden ja ajatusten parissa toivottaen
Leijonaemo
Malla  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *