Resilienssiä ja kultaa silmissä

posted in: Astetta asiallisemmin | 0

Meillä Leijonaemoilla on tänä keväänä käynnistynyt tapahtumasarja – tai oikeastaan kiertue, jossa jutellaan ura-asioista ja siitä, miten erityislapsen vanhemmuus vaikuttaa työn ja perheen yhteensovittamiseen.

Työstä puhuessa voi esiin nostaa monta eri näkökulmaa: rahan, sosioekonomiset tekijät, hoitovastuun jakamisen, tasa-arvon, jaksamisen – ja monta, monta muuta.

Moni tapaamistani erityislapsen vanhemmista on joutunut pohtimaan omaa asemaansa työelämässä perhevapaiden tai pitkään jatkuneen omaishoitotilanteen jälkeen. Maailma muuttuu ja työelämä kehittyy: mitä tapahtuu omalle osaamiselle? Faktahan on se, että työelämässä tarvitaan tänään aivan eri taitoja kuin kymmenen vuotta sitten.

Resilienssi on yksi avaintekijä menestykseen – puhuttiinpa sitten mistä tahansa elämän osa-alueesta. Resilienssillä tarkoitetaan kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja kykyä ottaa vastaan ikäviäkin uutisia. Resilientti ihminen ei menetä malttiaan, jos asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla eikä resilientin työntekijän pakka mene sekaisin, vaikka organisaatiota laitettaisiin uutteen uskoon.

Meillä erityislasten vanhemmilla on usein poikkeuksellisen kehittynyt resilienssi. Kun huonoja uutisia on tullut oikealta ja vasemmalta, kun takana on puoli vuosikymmentä valvottuja öitä tai kun työ on yhtäkkiä menettänyt kaiken merkityksensä sillä kaikkein mustimmalla hetkellä, ei pienet organisaatiomuutokset tai järjestelmäuudistukset enää paljoa jaksa hetkauttaa.

Olen myös pyytänyt koulutuksiin osallistuvia listaamaan omia taitojaan: missä olet hyvä? Tämä on harjoitus, joka kannattaisi ihan jokaisen tehdä.  Listaan tulee paljon sellaisia asioita, joita ei ainakaan yleisimmillä linjoilla kouluissa opeteta. Joku voisi vaikka kirjoittaa listaan, että hän on hyvä tekemään Kela-hakemuksia. Mietipä, mikä supertaito tämä onkaan! Hyvän hakemuksen tekeminen edellyttää loistavaa kokonaiskuvan hahmottamiskykyä, kirjoittamisosaamista, Kelan toimintamallien ja -sanaston tuntemusta sekä rohkeutta kohdata ja kirjoittaa omasta lapsesta ne ikävimmätkin asiat.  Kun ajatusta jatkaa eteenpäin, ei ole vaikeaa keksiä, missä kaikkialla muualla näitä samoja taitoja voi hyödyntää.  CV:ssäkin voi olla lueteltuna vaikka kaikki nuo taidot.

Kun puhuu itselleen kauniisti ja antaa tilaa hyville ajatuksille, löytää jokainen itsestään taitoja ja osaamista, joilla voi menestyä työelämässä, vaikka koulussa opitut taidot olisivatkin osin vanhentuneita tai ruosteessa.

Työelämässä tapaamani erityislasten vanhemmat ovat lähes poikkeuksetta itsekin erityisiä: erityisen taitavia, tehokkaita ja lempeitä. Olen monesti tunnistanut erityisen vanhemman vaikka ihan vain asiakaspalvelutilanteessa, ja myöhemmissä keskusteluissa aavistukseni on osoittautunut oikeaksi. Kuopukseni saattoi maailmaan huikea, kokenut kätilö joka myöhemmin kertoi vammaisesta, jo aikuisesta pojastaan. Yritykseni rahoitushakemusta käsitteli aikanaan mies, joka oli vaikeasti liikuntavammaisen nuoren isä. Lähikaupassa oli ystävällinen, lempeä myyjä jolla oli kehitysvammainen lapsi. Näillä kaikilla ihmisillä oli olemuksessaan ”sitä jotain” – katseessa kultaa, kuten olen miettinyt. Meillä kaikilla erityisillä vanhemmilla on erityisiä taitoja ja erityistä osaamista ihmisyydestä: käytetään sitä rohkeasti hyväksemme myös työelämässä!

Pia Lemmetty
Leijonaemot ry, toiminnanjohtaja

PS. Jos et pääse kevään aikana urailtoihin, tule kuuntelemaan ja keskustelemaan Tassutorstaihin 19.5.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *