Jotta tänäänkin muistaisin olla Minä

Kategoria: Astetta asiallisemmin, Vertaisten verkko | 0

Olen äiti, olen tytär, olen aviopuoliso ja sisko. Olen ystävä, olen tuttava, olen työtoveri. Olen päiväkirja ja kuuntelija, mutta myös vertaistuen suurkuluttaja. Olen se naapurin omituinen rouva, jolla ovat lapset olleet pandemian vuoksi kotiopetuksessa jo lähes puolentoista vuoden ajan. Olen joskus ollut se naapuripöydän äiti, jonka lapset käyttäytyivät esimerkillisesti. Toisina päivinä olen ollut se aurinkolasien taakse kyyneleensä piilottava äiti, joka ei vaikuta osaavan asettaa lapsilleen rajoja.

Olen nelikymppinen. Olin lapsena punatukkainen. Olen korkeakoulutettu kahdelta eri alalta ja silti jatkuvasti työnhakija. Haaveilen tehdä työtä, jolla on itselleni elämää suurempi tarkoitus – saan kuitenkin usein kuulla olevani ylikoulutettu.

Rakastan lapsiani. Rakastan myös sitä, miltä kotipihassani kasvava nurmikko tuntuu varpaideni alla tai sitä tunnetta, jonka talvella kenkien alla narskuva lumi saa aikaiseksi korvissani. Nautin niistä hetkistä, jolloin saan kastella varpaani järven rantaveteen samalla kuunnellen laineiden liplatusta. Nautin myös hetkistä, jolloin voin pysähtyä pellon reunaan ja sulkea silmäni tuulen ääntä kuunnellen.

Olen pandemian aikana opiskellut leipomaan vuokaleipää, kokkaamaan oikeaoppisesti risottoa, valmistamaan sushia ja paistamaan pizzaa grillissä. Pelkään vettä, mutta nautin melomisesta.

Alan joskus itkeä, kun kuulen koskettavan kappaleen musiikkia. Kun olen surullinen, soitan ukulelea.

Suunnittelin helmikuussa Leijonaemojen Hyvinvoinnin aakkoset-kampanjan, jonka sisällöksi lisäsin muun muassa omaishoitajan ansioluettelon:
”Tosielämän MacGyver, arjen suunnittelun ja aikatauluttamisen supersankari, kokenut multitaskaaja, löytää neulan heinäsuovasta ja pujottaa siihen punaisen langan, uupumaton taipuja, taipumaton taistelija, ratkaisukeskeinen ristiriitatilanteiden selvittelijä.
Sydän täynnä rakkautta – kalenteri täynnä neuvotteluita.
Erityisosaaminen: nukkuminen toinen silmä auki…”

Ei meistä kukaan ole uupumaton. Ei kukaan jaksa vuodesta toiseen nukkua toinen silmä auki tai ratkaista ristiriitatilanteita. Mutta kaikilla meillä on sydän täynnä rakkautta.

Omaishoitajuus kaipaisi brändäystä. Olemme kaikki erilaisia. Ollaan kuitenkin yhdessä ylpeitä siitä kokemuksesta, mitä kannamme mukanamme. Olen ylpeästi oma itseni!

Leijonaemo Sanna 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *