Järjestöjen järjetön kurittaminen vie pohjan hyvinvoinnilta

Kategoria: Astetta asiallisemmin | 0

Suomalaisissa järjestöissä tehdään tärkeää työtä. Sote-alan järjestöt paikkaavat terveydenhuollon, koulujärjestelmän, varhaiskasvatuksen, ja sosiaalitoimen resurssipulaa ja muita aukkoja, tukevat heikommassa asemassa olevia, kehittävät uusia toimintamalleja ja parantavat suomalaisten hyvinvointia monin eri tavoin. Järjestöissä työskentelee tuhansia koulutettuja, motivoituneita ihmisiä varsin vaatimattomilla palkoilla.

Koronapandemian takia myös raha-automaattien tuotto on romahtanut, ja sen myötä valtiovarainministeriö kaavailee 33 % leikkauksia järjestöjen rahoitukseen vuodelle 2021. Tämä ajatus on täysin kestämätön – leikkaukset tarkoittavat monen järjestön toiminnan totaalista loppumista ja monen järjestön toiminnan supistumista, satoja työttömiä järjestötyöntekijöitä.

Suomalaiset järjestöt auttavat silloin, kun monet muut nostavat kätensä pystyyn: kun sairautta ei voi parantaa, jää jäljelle vertaistuki. Kun lapsi ei voi harrastaa ikätovereidensa lailla, pääsee hän pelaamaan ja leikkimään järjestöjen ammattimaisesti toteutetussa, turvallisessa toiminnassa. Järjestöissä on kehitetty toimivia toimintamalleja, löydetty avun tarvitsijoita ja rakennettu siltoja eri toimijoiden välille. On kohtuutonta, että tämä työ voidaan lakaista maton alle yhden vuoden rahoitusvajeen takia.

Jos järjestömaailmaan halutaan jatkossakin osaavia ja motivoituneita ihmisiä töihin, pitäisi toiminnan jatkuminen olla jollain tasolla taattua. Kun pandemia kuritti suomalaisia erityislapsiperheitä, työskenneltiin, Leijonaemot ry:ssa työtunteja tuijottamatta – omien erityslastensa hoitamisen ohella työntekijämme veivät vertaistukitoiminnan verkkoon käytännössä yhdessä yössä, etsivät lahjoitusvaroja ruokakassiavustuksiin ja toimivat puun ja kuoren väliin joutuneiden perheiden äänitorvina. Pandemia osoitti, kuinka valtava merkitys sote-alan järjestöillä Suomessa on. Nyt tämä puurtaminen ja parhaansa yrittäminen palkintaan leikkauksilla ja viestillä, että toimintoja joudutaan karsimaan.

Olisiko nyt aika tarkastella sitä, kuinka paljon rahaa järjestöt ovat toiminnallaan säästäneet? Kuinka monta lapsiperhettä on autettu niin, että heistä ei ole tullut lastensuojelun asiakkaita? Kuinka monta vanhempaa on autettu niin, että he eivät ole uupuneet työkyvyttömiksi? Kuinka moni itse sairastava henkilö on saanut apua järjestöiltä silloin, kun erikoissairaanhoidon keinot ovat loppuneet kesken?

Suomi tarvitsee elinvoimaisia yrityksiä, innovaatioita, toimivaa sote-järjestelmää ja järjestöjä. Näiden kaikkien tulisi muodostaa tasavertainen ekosysteemi, joka tuo työtä ja hyvinvointia kaikille. Jos järjestömaailmaa niistetään kuiviin samalla, kuin vain yrityksille tarjotaan investointi- ja poikkeusajan tukirahoitusta, en voi kuin ihmetellä arvostuksen puutetta ja sitä, millä keinoin sosiaali- ja terveysministeriö aikoo paikata ne aukot, joita nämä kohtuuttomat leikkaukset väistämättä tulevat aiheuttamaan.

Pia Lemmetty, toiminnanjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *