Tyttäreni ja hänen ystävänsä pitivät puheen itsenäisyydestä ja ystävyydestä koulunsa itsenäisyyspäiväjuhlassa. Puhe oli koskettava ja sai paitsi liikutuksen kyyneleet, myös ajatukset virtaamaan päässäni. Aloin miettiä sitä, mitä itsenäisyys ja ystävyys merkitsevät minulle ja kuinka eri asioita ne merkitsevät eri ihmisille. Erityislapsen vanhempana olen joutunut tekemään töitä sen eteen, että säilytän myös oman itsenäisyyteni ja oikeuden omannäköiseen elämääni – ja että muistan vaalia ystävyyssuhteita. Toisaalta minun ajatukseni itsenäisyydestä poikkeaa melkoisesti sodan runtelemien maiden ihmisten itsenäisyydenkaipuusta tai vaikka iranilaisten naisten näkemyksestä itsenäisyydestä. Meidän elämässämme täällä Suomessa on valtavan paljon hyvää – ollaan siitä kiitollisia. Haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää tämän Pepin ja Vienon kirjoittaman puheen muodossa.
Pia Lemmetty
Itsenäisyyspäivän puhe
kirjoittaneet Peppi Suominen ja Vieno Anttonen
Rakkaat ystävät, rehtorit, opettajat, avustajat ja muu koulumme ihana henkilökunta!
Minä olen Vieno ja minä Peppi, ja saimme tänä vuonna suuren kunnian puhua yläkoulun itsenäisyysjuhlassa. Me tutustuimme kolmosluokalla täällä rakkaassa betonikuutiossa, ja siitä lähtien olemme olleet parhaita kavereita.
Vieno: Itsenäisyys tarkoittaa meille kaikille vähän eri asioita. Jotkut voivat yhdistää sen sodan aikaan, toiset taas esimerkiksi kotiintuloajan myöhäistämiseen. Meille kahdellekin se tarkoittaa eri asioita.
Kun isovanhempiemme sukupolvi ajattelee itsenäisyyttä, he luultavasti muistelevat omien isovanhempiensa tarinoita siitä, kun Suomi itsenäistyi Venäjästä. Meille nuorille itsenäisyys taas tuo mieleen linnanjuhlat, kauniit iltapuvut sekä vapaapäivän kiireisen kouluviikon keskellä.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan itsenäisyys merkitsee omaa kokonaisuutta, erillisyyttä sekä riippumattomuutta muista. Oma kokonaisuus on mielestäni hyvä määritelmä, sillä jokainen ihminen on oma persoonansa ulkonäön ja luonteen perusteella. Uskallan kuitenkin väittää, että kukaan ei ole täysin muista riippumaton. Täällä koulussakin näemme joka päivä muita ihmisiä, ystäviämme sekä opettajiamme, joilla on aivan varmasti jokaisella jonkinlainen vaikutus elämäämme.
Minulle itsenäisyys tarkoittaa vapautta ja vastuuta omista asioistani. Saan tehdä omat päätökseni, päättää kehostani ja mielipiteistäni. Saan liikkua vapaasti ja elää sellaista elämää kuin itse haluan.
Peppi: Minulle itsenäisyys taas tarkoittaa sitä, että saan tarvitsemani avun liikkumiseen ja elämiseen, jotta voin olla omalla tavallani itsenäinen nuori. Jos haluan liikkua yksin, tarvitsen siihen taksin, joka vie minut ovelta ovelle. Minulla on mahdollisuus käyttää yhdeksän edestakaista matkaa kuukaudessa, johon myös harrastusten ja muiden menojen pitäisi sisältyä. Kuinka moni muu 14-vuotias olisi tyytyväinen siihen, että saisi poistua harrastamaan ja tapaamaan kavereitaan kotoa yhteensä vain yhdeksän kertaa kuukaudessa? Vaatii paljon suunnittelua, että saan matkat riittämään kokonaiseksi kuukaudeksi.
Ihmiset olettavat helposti, että ulkoisesti normaalista poikkeavat pitää kohdata jotenkin eri tavalla kuin muut. Välillä minulle puhutaan selkokielellä tai saatetaan olla puhumatta ollenkaan, sillä jotkut päättävät puhua suoraan vain avustajalleni, vaikka tarvitsen avustajaa vain fyysisiin arjen toimintoihin, koska sairastan lihassairautta. Minulle itsenäisyyttä on sekin, että saan hoitaa kaikki asiani, esimerkiksi, puhumisen itse.
Yhteiskuntamme on rakennettu normaaleille ihmisille, vaikka meidänkin koulussamme on monia, jotka tarvitsevat apua erilaisissa arkisissa asioissa. Tiesittekö, että meitä erityistarpeisia on todella paljon, jopa 15 prosenttia kaikista ihmisistä? Siksi ihmettelenkin, miksi minuun ja muihin erityisiin kiinnitetään edelleen niin paljon huomiota ja saatetaan tehdä siitä jopa isompikin numero, vaikkakin meitä näkee ihan jokaisena päivänä.
Vieno: Kun ihmiset kuulivat, että pidämme puheen yhdessä, ensimmäinen reaktio oli: ”Miksi sinäkin olet pitämässä sitä?” Kerroin, että puheemme pidetään ystävyytemme takia eikä sen takia, että Pepin lihakset eivät toimi niin kuin muilla. Minua on kehuttu sen takia, että olemme Pepin kanssa ystäviä. Olen saanut kuulla ihmisiltä esimerkiksi ”Voi kuinka ihanaa, että olette kavereita! Hänhän on sentään pyörätuolissa”.
Peppi: Meidän ystävyytemme alkoi heti, kun tulimme pieninä kolmosluokkalaisina Sykkiin. Meistä kumpikaan ei oikeastaan muista, miten meistä tuli kavereita, aloimme vain viettää aikaa yhdessä koulussa, ja siitä se alkoi. Vienon ja minun ystävyyteni merkitsee minulle paljon, enkä tiedä, kuinka erilaista elämäni olisi, jos emme olisi kavereita. Rehellisesti sanottuna, minua jännitti ja stressasi tämä puhe todella paljon, koska pelkään esiintymistä. Vieno kuitenkin rohkaisi minua, ja tässä sitä nyt ollaan, pitämässä puhetta.
Vieno: Meidän ystävyytemme on yksi parhaista ja tärkeimmistä asioista minun elämässäni. Nauramme paljon ja saamme tukea toisiltamme joka päivä. Kun minulla on mieli maassa tai vaikeaa, Peppi osaa piristää ja toisaalta tietää, milloin pitää vain kuunnella. Meidän ystävyytemme on korvaamaton osa elämääni. Pystymme luottamaan toisiimme aina. Myös avustajat ovat osa ystävyyttämme. He mahdollistavat sen, että saan olla pelkästään Pepin ystävä enkä hänen avustajansa. Ystävät ovat meille kaikille korvaamattomia tukipilareita arjessa. Heihin voi luottaa aina elämän hyvissä ja huonoissa hetkissä. Olen onnekas, kun minulla on Peppi.
Peppi: Vieno ja minä aiomme juhlistaa ystävyyttämme itsenäisyyspäivänä. Katsomme yhdessä linnanjuhlat ja annamme pisteitä juhlijoiden hienoista asuista ja nautimme hyvästä ruoasta ja joulutortuista. Toivottavasti tekin saatte juhlia itsenäisyyttä teille rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Vastaa