Huollan itseäni nauramalla

Kategoria: Astetta asiallisemmin, Vertaisten verkko | 0

Toissasyksynä oli tiedossa työviikonloppu Turussa. Käsillä oli Leijonaemojen Hyvinvointipäivä, ja sen päälle yhdistyksen syyskokous. Olin tapahtumassa apukäsinä, mutta sain rauhassa osallistua päivän ohjelmaan siinä missä muutkin. Meillä oli ohjelmassa hyvinvointivalmentaja Tarja Kupiaksen hyvinvointia käsittelevä luento sekä hänen vetämänsä nauruharjoitukset.

Sain kunnian olla naurukuoron kapellimestari, oli aika nastaa! Naurujoogan kanssa olin jo alkumetreillä hieman epäileväinen, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden ja heittäytyä. Täytyy sanoa, että sellainen väkisin nauraminen, että ihan tekee tietoista lihastyötä saadakseen naurunpyrskähdyksen ulos, tuntui aika hölmöltä. Olen luontaisesti naureskeleva henkilö, ja tarkkailen maailmaa vappulasit päässä. Arjen koomiset tilanteet naurattavat. Ja niitähän kyllä riittää.

No mutta, heittäydyin leikkiin mukaan. Sain tutun ja humoristisen parin, ja kohta ne harjoituksetkin alkoivat sujua. Sitten alkoi pitkin salia kuulua naurua, ja sitten lähti jo ihan tunteella nauruvaihde minullakin käyntiin. Naurujoogan jälkeen oli kyllä todella rento olo. Ihan kuin olisi käynyt saunassa. Hyvinvointipäivä vaihtui iltaan ja syyskokoukseksi, joka saatiin asianmukaisesti pidettyä. Ja sitten vaihdettiin vapaalle ja juhlatunnelmiin. Työviikonlopusta kotiin matkustaessa oli kepeä olo.

Hyvinvointipäivästä oli kulunut jo tovi, kun Tarja soitti. Hän kertoi aikeistaan kirjoittaa naurusta kirjan, ja halusi yhdeksi haastateltavaksi minut sekä erään toisenkin hilpeän leijonaemon. Minut? Tietokirjaan haastattelu? Mitä ihmettä? Tapasimme tammikuussa 2020 ja Tarja tuli haastattelemaan minua Leijonaemojen toimistolle Helsinkiin. Mitä siitä naurusta sitten olisi sanottavaa?

Minulle nauru on selviytymiskeino. Sen avulla tietysti ilmaisen iloa ja hyvää mieltä. Lisäksi peittelen sillä hermostuneisuutta, tai surua. Erityislapseen liittyvä niin sanottu kiintiöpelko hälvenee nauramalla. Jos mikään ei arjessa naurata, silloin on todellakin tosi kyseessä! Millainen nauraja sitten olen? Joskus sellainen myhäilijänauraja, joskus vedet valuu silmistä niin, että joutuu ulkopuoliselle kertomaan, että ei hätää, olen iloinen. Ja joskus se naurumoottori, se ei meinaa millään sulkeutua kerran käynnistyttyään.

Erityislapsiperheissä koetaan monenlaisia tunteita, ihan niin kuin muissakin perheissä. Minä olen huomannut, että raskaan sairaalarumban jälkeen tarvitsen suurella kauhalla iloa ja naurua, tai muuten en vain jaksa. Mitä enemmän sairautta ja pelkoa, sen iloisempaa ja kepeämpää arkea, se on selviytymistaktiikkani tässä elämänmittaisessa seikkailussa nimeltä erityislapsiperheen arki.

Ei sitä siis koskaan tiedä, millaiseen seikkailuun pääsee Leijonaemojen tapahtumassa. Ensi lauantaina on luvassa yhdistyksen kevätkokous, johon virittäydytään huippuluennolla. Nähdäänkö siellä?

Karolina Lamroth
Projektityöntekijä Erityislapsiperheen näkymätön sisarus -hankkeessa

Mistä sinä saat voimaa? Lauantaina 8.5. Ulla Anttila tulee kertomaan Leijonaemoille hyvän elämän voimavaroista. Luennon jälkeen pidetään yhdistyksen kevätkokous.  Ilmoittaudu mukaan täältä.

Tarja Kupias ja Laura Koverskoi ovat kirjoittaneet kirjan “Naurattava elämä – löydä kadonnut naurusi: Uskalla nauraa!”.  Koska Leijonaemot on toiminut kirjan inspiraation lähteenä, saat alennuskoodilla LEIJONAEMO sekä kirjasta että hyvinvointiäänitteistä 20% alennuksen Loistotähden verkkokaupasta, Loistopuodista, PS. Et pysty lukemaan kirjaa nauramatta.

Leijonaemoja kuullaan myös Naurupodcastissa. Janinaa voit kuunnella podcastin ensimmäisessä jaksossa.  Karolina on äänessä kesäkuussa julkaistavassa jaksossa.

Lisätietoja: www.facebook.com/Loistotahti
www.facebook.com/naurattavaelama

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *