Aikuistuva kehitysvammainen nuori

Kategoria: Astetta asiallisemmin | 2

“Tiiättäkö se tunne, kun tietoisuus iskee ja tulee mustaa valkoiselle…. 

Viime viikon lapsi oli XXXX yksikössä oppimistutkimusjaksolla. Loppupalaveri oli perjantaina. Palaveria ennen kävin psykologin palautteella, johon myöhemmin liittyi myös lääkäri.  

The Diagnoosi…kehitysvamma….nostettiin pöydälle. Ei se, että tuo vamma olis ollu uutta…olin tiedostanut sen jo aika päivää sitten. Vaan se, että se kirjataan nyt…määrittelemättömänä. Jäädään odottamaan onko se lievää vai keskivaikeaa. 

Sitten iskee se tietoisuus…mitä tuleva pitää sisällään…lapsen tulevaisuus… 

Ahdistavaa, mutta tätä on nyt märehdittävä hetki, jos toinenkin…ja annetaan ajan näyttää mitä tuleman pitää. 

Rakas lapseni, olen huolissani kaikesta…tässä hetkessä. 

Mitä luultavimmin myös koulunvaihdos edessä ensi syksynä…Nykyisen koulun kolmannen luokan erityisoppilaiden ryhmässä on liiaksi käyttäytymishäiriötä ja omani osaa kuitenkin käyttäytyä…mutta on taatusti menossa mukana siinä missä muutkin. 

Näissä mietteissä painun pehkuihin valvotun yövuoroni jälkeen ja herään taas kirkkain silmin uuteen päivään ❤ 

Erilainen elämä voi olla erityisen hyvä elämä.

Tällainen 8 vuotta sitten tehty päivitys tuli eräänä päivänä Facebookin muistoissa vastaan. Nuori on pian täysi-ikäinen. Minne nuo vuodet katosivat? Me on eletty ihan normaalia arkea, niin normaalia kuin se vaan voi olla kehitys- ja liikuntavammaisen kanssa. Diagnoosin tuoma huolenaihe on unohtunut: en muista mistä kaikesta tuolloin olinkaan huolissani, vaikka diagnoosi on tarkentunut keskivaikeaksi. 

Peruskoulu on mennyttä elämää ja Luovin Telma opintoja pian ensimmäinen lukuvuosi takana. Ns. toiselle asteelle siirtyminen toteutti myös erään suuren haaveen. Nuori sai aloittaa uuteen opinahjoon kulkemisen polkupyörällä, kun tähän asti oli päivittäin kuljettu taksilla kodin ja koulun väliä. Taksilla oli lähdettävä aamulla aikaisin ja päivät venyivät pitkiksi. Tämä kuluneen syksyn aikana alkanut omatoiminen kulkeminen ja liikkuminen omaan tahtiin toi selvästi eloa ja iloa nuoreen, hän voimaantui! Hän on ollut iloinen ja pirteä koulusta palatessaan. Toki talven ja lumen tultua oli taas edessä taksimatkat, mutta lumien sulettua on taas pyöränrattaat kuumana pikitiellä. 

Sitten taas se “tavallinen arki” yllätti ja pöllähti postiluukusta. Kutsunnat! Tästä on paljon puhuttu ja lähes jokaisen nuoren haave on suorittaa asevelvollisuus, astua varusmiespalvelukseen. Meidän nuori ymmärtää täysin, ettei voi astua palvelukseen liikuntavammansa vuoksi. Mitä ihmettä nyt? Tätä selviteltiin hieman taustalta ja niin se vaan on sinne kutsuntoihin mentävä lääkärintodistuksen kanssa. Uskoisin, että tilanteen mukaan tämän voi varmasti hoitaa muullakin tavalla. Aion kuitenkin antaa nuorelleni sen kokemuksen edes tässä vähäisessä muodossa. 

Siis ei tämä elämä olekaan ollut niin “kamalaa ja pelottavaa” kuin alun perin ajatus oli. Kummasti tähän on sopeutunut ja elämä nytkähtänyt omille raiteilleen, omannäköiseksi. Taistelua on ollut moneen suuntaan ja monen asian kanssa, mutta entistä vahvempana taas eteenpäin mennään. 

Lapset kasvavat nuoriksi ja kohta pian aikuisiksi. Jossain vaiheessa huomaa, että itsekin vanheni ja kasvoi melkoisiin mittoihin henkisellä tasolla (ja ehkä vähän fyysisestikin 😉). 

Muutama vuosi sitten aloin tutkimaan itseäni ja sitä kuka olen, joten tänäkin päivänä muistan olla Minä, kuten Leijonaemojen tämän vuoden teema meitä kaikkia kehottaa. 

-Jotta tänäänkin muistat olla Sinä! 

Marika 
-äiti, vaimo, tytär, sisko, opiskelija, ystävä, naapuri, Leijonaemojen hallituksen jäsen ja vertaisohjaaja, erityisesti Minä 

2 kommenttia

  1. Niina Häkkinen

    Hei! Kiva oli lukea itsenäistyvästä kehitysvammaisesta nuoresta blogia! Tälläsiä blogi kirjoituksia voisi olla enemmän. Ensitietojen ja ensi vuosien tukea on paljon, ei unohdeta teini ikäisiä ja sen tuomista haasteista, nämä voimaannuttaa.

  2. Matti Hokkanen

    Kuinka ollakaan, satuin Viimesunnuntaina, Lukea Osoitteesta rovaniemi.fi Muistutustiedotteen kaikille, Tänävuonna 18 Täyttäville juurikin Kutsuntokäytännöistä, josta myös Linkki, jollekin Puolustusvoimien Sivuille ja ainakin kyseisen Tiedotteen ja -myös Linkkitekstin mukaan, Kaikki, jotka saavat Kutsuntotiedot, saavat siinä niin Terveyteen Liittyvän Kyselylomakkeen, kuin myös Puolustusvoimien Kyselylomakkeen lähinnä Koskien, mihin Osastoon, haluaa mennä Armeijansa Suorittamaan ja ainakin, jos on Samanlainen Kysely, kuin Vuonna 1992, kun olivat nämä minulle Ajankohtaisia, on Tiedossa noin 50 Sivua Täytettävää, mutta ilmeisesti, Toimii Homma Nykyisin siten, että Täytetään nämä Kaikki Lomakkeiden Sivut, Varataan Aika Etukäteisterveystarkastukseen, jonne koko Materiaali, sitten otetaan mukaan ja Kehoitetaankin, että jos on olemassa muitakin Lääkärinlausuntoja, nekin mukaan ja Tarkastuksen jälkeen, menevät Paperit Eteenpäin ja joku Puolustusvoimien Asiantuntijalääkäri, kaiken sitten Arvioi. Kehoittaisin Teitä, että vaikka miten Ymmärrettäisiinkin, ettei Mukamas, Voisi jotakin Armeijassa Tehdä, vain Liikuntavamman vuoksi, Unohdatte ne Tosiasiat siksiaikaa, kun Lomakkeet Täytätte ja Fokusoitte vain, mitkä olisivat mahdolliset Nuoren Armeijahaaveet ja Täytätte Paperit vain sen mukaan, tottakai sitten kuitenkin, Täyttäen niihin Terveyteen Liittyviin Kysymyksiin Diagnoosit ja -muutkin Tosiasiat, sillä mistä sen Tietäisikin, jos Tehtäisiin Nuorestanne Uranuurtaja, eli Pääsisikin Armeijaan ja Omalta Osalta, kun Kävin Kutsunnoissa, Totesi minua Haastatellut Vääpeli, että jos Hän saisi Päättää, ei muuta, kuin Meikäläinenkin Armeijaan ja Ensitöiksi, Räätälöitäisiin Tehtävät siten, että sellaiset, jotka Nimenomaan, Vaatisivat Hyvää Näköä, Karsittaisiin pois ja voisi vaikka Työskennellä Toimistossa, Keittiössä, Kuunnella Sukellusveneitä ja kun kuulee Vääränlaisen Äänen, Ilmoittaa heti Epäilyistä, Toimia Saunamajurina ja onhan näitä, mutta seuraavaan Hengenvetoon, Totesi Hän, että vain Valitettavasti, ovat Korkeammat, Päättäneet, ettei saa Turvallisuussyistä, ottaa Erityisryhmien Edustajija Armeijaan! Toisaalta, Samoihin Aikoihin, eräs Heikkonäköinen, pääsi Aluksi Armeijaan, mutta Heitettiin Ulos jo viiden Päivän jälkeen, josta Kirjoittikin Mielipiteitä aina Hesarin Yleisönosastoa myöten ja Vuonna 2011, luettiin toisaalta Näkövammaisesta, joka Tosissaan Kävi Armeijan, saaden jopa jossakinmäärin Ampua ja jos muistan oikein, Häntä jossakinmäärin, Yritettiin Saada Luopumaan Armeijasta, mutta ei Suostunut. Tosissaan, Täyttäkää Lomakkeet sen mukaan, mitkä ne Haaveet ovat, Käykää siinä Terveystarkastuksessa ja Odottakaa sitten Arviota ja Toivottavasti, kun Käytte Kutsunnoissa, olisi siellä Yhtä Fiksu, esim. Vääpeli, joka sitten Toteaisi, että voihan Yrittää Neuvotella Korkeampiensa kanssa, jos Löytyisikin jonkunlainen Pesti ja onhan olemassa myös Vapaaehtoiset Maanpuolustuskurssit, sekä Kehitysvammaliiton Järjestämät Intti Tutuksi- Konseptin Leirit, jollei ole muita Tosiasiallisia Armeijamahdollisuuksia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *