Apuvälineiden saanti takkuaa pääkaupunkiseudulla – odotus jopa puoli vuotta

Kategoria: Meidän Erityinen arki | 0

Kirjoittaja: Leijonaemo

Pääkaupunkiseudulla riittää turhautuneita vanhempia. Monet erityislasten vanhemmat ovat turhautuneet siihen, että HUS:n apuvälinekeskukseen apuvälineiden sovitukseen on tällä hetkellä aivan liian pitkä, 4-5 kuukauden jono. Sen jälkeen kun lapsi on käynyt kuntoutusjaksolla sairaalassa, missä päätetään apuvälineiden tarpeesta, joutuu lapsi ja perhe odottamaan aikaa apuvälineiden sovittamiseen vielä 4-5 kuukautta ja itse apuvälineen saamiseen voi siis hyvin kulua yli puoli vuotta! Tämä on aivan liian pitkä aika ja tähän pitää reagoida.

Joukossa on paljon akuutisti apuvälineitä tarvitsevia lapsia, sillä liikuntavammaiset lapset lasketaan ”ei-kiireellisiksi”, vaikka todellisuudessa monen elämänlaatua apuväline helpottaisi välittömästi. On itsestään selvää, että HUS:n vastuulla olevan Uudenmaan alueen lasten puolen apuvälineosastolla on liian pienet resurssit, kun jonot ovat näin pitkiä.

HUS tavoittelee nettisivujensa mukaan Magneettisairaalan mainetta. Magneettisairaala tuottaa parasta hoitoa potilailleen. HUS haluaa profiloitua sairaanhoitopiirinä, josta muut sairaanhoitopiirit ottavat mallia. Arvoissa mainitaan potilaslähtöisyys ja ihmisten yhdenvertaisuus. Apuvälinekeskus kertoo internetsivuillaan olevansa toiminta-alueensa edelläkävijä ja suunnannäyttäjä, ja että palvelu on asiakaslähtöistä, oikea-aikaista ja joustavaa. Valitettavasti tämä on todellisuudesta kaukana.

Voiko todella väittää, että palvelu on asiakaslähtöistä ja oikea-aikaista, kun apuvälineen sovitusta joutuu odottamaan 4-5 kuukautta ja apuvälineen saamista arkikäyttöön lähes puoli vuotta? Meidän perheemme kohdalla tämä esimerkiksi tarkoittaa sitä, että alle kolmevuotias lapsi joutuu odottamaan yli puoli vuotta sitä että pääsisi harjoittelemaan itsenäistä liikkumista. Liikuntavammainen lapsi tarvitsee yleensä akuutisti apuvälineen liikkumiseen, ja puoli vuotta pienen lapsen elämässä on todella pitkä, jopa kehitykselle ratkaiseva aika. Siinä ajassa lapsi kehittyy ja kasvaa, ja nopeammin saamansa apuvälineen avulla kehitys olisi myös nopeampaa, potilaslähtöistä ja lapsen psyykelle tärkeää.

Muilta vanhemmilta saamieni kokemusten mukaan TYKS:ssa, TAYS:ssa, OYS:ssa, KYS:ssa, Päijät-Hämeen keskussairaalassa, Satakunnan keskussairaalassa, Keski-Suomen keskussairaalassa eli käytännössä kaikissa muissa suurissa sairaanhoitopiireissä omaisten kokemus asioimisesta apuvälinekeskuksessa on nopea ja myönteinen. Näissä apuvälinekeskuksissa lapset saavat tarvitsemansa apuvälineet parin kuukauden sisällä. Osaan näistä apuvälinekeskuksista voi omainen olla joustavasti suoraan yhteydessä, jos tarvitsee muutoksia olemassa oleviin apuvälineisiin tai kokonaan uuden apuvälineen. Erittäin akuutissa tilanteessa siellä myös kiirehtiminen yleensä todella onnistuu.

Pääkaupunkiseudulla lasten apuvälineet sijaitsivat aiemmin fyysisesti Lastenlinnassa ja niitä päästiin sovittamaan kuntoutusjaksoilla, missä tehdään kuntoutussuunnitelma ja päätetään apuvälineiden tarpeista. Nykyään kuntoutusjaksolla kartoitetaan edelleen apuvälineiden tarve, mutta sovittamaan ei yhtä nopeasti enää pääse, vaan tehdään lisää aikaa vievä lähete uusien apuvälineiden hankkimiseen. HUS:n apuvälinekeskuksen työntekijät tekevät työtään suurella sydämellä, mutta selvää on että resursseja tarvittaisiin lisää.

Siinä vaiheessa kun apuvälineen hankkimisesta lopulta päätetään, on liikuntavammainen lapsi jo paljon ikäisiään, liikkuvia lapsia jäljessä ja odottaminen kasvattaa eroa. Silloin kun lapsella on motorisen kehityksen viivettä, itsenäinen liikkuminen voi olla haastavaa tai kokonaan mahdotonta. On hienoa, että Suomessa ylipäätään tarjotaan lapsille apuvälineitä, jotka antavat lapselle mahdollisuuden päästä itse liikkeelle ja parantaa lapsen sekä myös lapsen vanhempien elämänlaatua sekä psyykkisesti että fyysisesti. Apuvälinettä odottava lapsi joka ei itsenäisesti pääse liikkumaan on muiden aikuisten avun varassa. Ulkona tällainen lapsi istuu joko lastenrattaissa tai talvella pulkassa (jos sattuu olemaan lunta).

Muualla on nähty, että ongelmakohtiin reagoimisella on vaikutusta. Viimeisin positiivinen esimerkki nähtiin Espoossa, kun vammaispalvelut olivat kovin ruuhkautuneet. Espoon vammaispalvelussa uusien lähetteiden käsittelyajat on saatu lyhenemään 50 päivästä 31:een, kun asiaan on reagoitu ja henkilökuntaa on palkattu lisää. Muissa sairaanhoitopiireissä apuvälineiden saanti tuntuu toimivan, mutta HUS:n osalta tässä olisi nyt petraamisen paikka. Tällä hetkellä HUS on enemmänkin perässä hiihtäjän roolissa kuin tavoitteessaan olla malliesimerkkinä muille. Tällä hetkellä suurimpina kärsijöinä ovat lapset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *