Perheet tarvitsevat apua

Kategoria: Meidän Erityinen arki | 0

Lokakuussa 2015 ajaessani Leijonaemojen 10-vuotisvalokuvanäyttelyn avajaisiin mieleeni nousi tällainen vertaus: Ruuhkavuosiksi kutsutaan aikaa, kun lapset ovat pieniä ja asuvat kotona. Silloin asiat sujuvat kuten ruuhkassa. Ihan itse ei voi määrätä nopeutta ja ympäröiviä ihmisiä, mutta keskivertokansalainen selviytyy siitä omilla taidoillaan ja voimavaroillaan ihan kivasti. Vähän hermoja välillä riipii ja tiukkoja paikkojakin tulee, mutta kärsivällisyydellä ja yhteisten sääntöjen avulla matka hoituu.

Erityislapsiperheen elämää on sitten se, kun siellä moottoritien ruuhkassa sattuu onnettomuus. Enää siellä ei pärjääkään itse, eikä kanssamatkustajien kanssa keskenään. Silloin tarvitaan monia ammattilaisia kuten, ambulanssin henkilöstöä, palo- ja pelastusmiehiä, poliiseja, jne. Ja monenlaisia ammattilaisia tarvitaan myös onnettomuuden aiheuttamien tuhojen hoitoon jälkeenpäinkin pitkäksi aikaa, jopa koko loppuelämän ajaksi.

Tänä syksynä tämä vertaus on noussut mieleeni monesti. Hitusen ehkä katkerasti olen miettinyt, kuinka helppoa olisi, jos voisi luottaa, että ruuhka purkaantuu itsestään ajan kanssa, kunhan vain hetken tai vaikka vähän pidemmänkin ajan malttaisi odottaa. Hieman peloissani olen miettinyt, onko varma, että onnettomuuspaikalle aina tulee joku? Entä, jos ei tulekaan ketään? Ja voiko oikeasti luottaa, että hän joka tulee, osaa ja haluaa auttaa? Onko varmaa, ettei tule taas lisää vahinkoa? Entäs, jos kukaan ei viekään varoituskolmiota?

Leijonaemo Tiina Laitinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *