Omaishoitajan oikeuksia ei saa rajoittaa

Kategoria: Astetta asiallisemmin | 1

Omaishoidon tuen toimintaohjeiden ja kriteerien uusiminen on ajankohtaista useissa kunnissa, niin myös täällä Espoossa. Leijonaemot ry. on tehnyt paljon työtä omaishoidon eteen, mutta valitettavasti päätettäväksi tuotu ehdotus pitää yhä sisällään runsaasti epäkohtia.

Kun perheeseen syntyy vammainen lapsi, lapsi tai nuori vammautuu tai sairastuu vakavasti, omaishoitaja on yleensä äiti tai isä: yleensä työikäinen ihminen. Opinnot voivat myös olla vielä kesken ja ura luomatta. Usein perheessä on myös muita lapsia, joista on pidettävä huolta. Vammaisenkin lapsen huolto- ja elatusvelvollisuus kestää vähintään 18 vuotta, ellei lapsi menehdy tätä ennen. On siis kyse merkittävästä ajanjaksosta vanhemman elämässä. Vakavan sairauden kohdatessa voi joka tapauksessa olla kyse vuosista, jopa kymmenistä.

Lakia tulkitaan kuntakohtaisesti. Kyse on määrärahasidonnaisesta  tuesta, ja omaishoitajajärjestelmä on kunnille huomattavasti edullisempi kuin vammaisten laitoshoito tai erilaiset kotiin tuotavat palveluasumisen muodot. Uudessa hyväksyttäväksi tarjotussa Espoon toimintaohjeessa http://espooprodfi.oncloudos.com/kokous/2018455108-5-1.PDF otetaan etenkin korkeimmassa hoitoisuusluokassa vahvasti kantaa siihen, mitä muuta omaishoitaja saa tehdä omaishoitajana toimiessaan. On vaikea ymmärtää, miksi yhteiskunnan tuki ja oma sinnikkyys ja yritteliäisyys olisivat keskenään ristiriidassa.

Laki puhuu hoidon vaativuudesta ja sitovuudesta, ei siitä, mitä hoitaja omaishoitajuuden lisäksi tekee. Nykyiset verkko-opiskelu- ja etätyömahdollisuudet voivat antaa omaishoitajalle hetken hengähdystauon raskaasta hoitotyöstä, voimavaroja ja mielekkyyttä elämään sekä mahdollisuuden päästä tuottavaksi yhteisömme jäseneksi sen jälkeen, kun omaishoitajuuden aika on ohi.

Surullista, jos tällaisen itsestä riippumattoman tilanteen vuoksi vanhempi jää yhteiskunnan tuen varaan loppuelämäkseen varsinkin, jos pystyisi kohentamaan omaa tilannettaan omaishoitajuuden aikana opiskelulla tai kotona töitä tekemällä. Esimerkinomaisesti mainittakoon omaishoitaja, joka oman vaikeasti vammaisen lapsen lisäksi pystyy hoitamaan toisen perheen lasta saaden tästä muutaman euron palkkaa. Toinen omaishoitaja pystyy opiskelemaan etänä ja saa verkostoltaan apua muutamina opiskelun lähipäivinä. Näin hän voi valmistua myöhemmin – hitaasti mutta varmasti  – uuteen ammattiin.

Laki ei estä opiskelua tai työntekoakaan. Onko varaa menettää tämänkaltaisten sinnikkäiden lastensa omaishoitajien myöhempi työpanos? Vaihtoehtonahan saattaa olla kotiin jääminen, jos tuki opiskelun tai työn vuoksi oleellisesti pienenee ja tekee elämisen mahdottomaksi.

Suomessa jokaisella lapsella on oppivelvollisuus, myös vammaisilla lapsilla. Maassamme on useita eri hallinto-oikeuksien päätöksiä siitä, ettei oppivelvollisuuden suorittaminen saa vaikuttaa omaishoidontukea alentavasti. Onkin merkillistä, että tästä tiedosta huolimatta näissä toimintaohjeissa edelleen kerrotaan koulunkäynnin olevan omaishoidon tuen alennusperuste. Lapset ja omaishoitajat eivät saa olla eri asemassa eri puolella maatamme.

Pelkomme siitä, että omaishoitajat hoidettavineen jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, on perusteltu ja aiheellinen. Kaikilla yhteiskunnan antamilla tuilla on vahva ohjaava vaikutus. Harva lapsen omaishoitaja saa muuta tuloa kuin omaishoidon tuen. Vaikka tiedostamme, ettei omaishoidon tuen ole tarkoitus turvata toimeentuloa, niin valitettavan usein se kuitenkin on ainoa tulonlähde.

Lasten omaishoitajia on marginaalinen määrä. Ehkä sen vuoksi ei ole nähty tarpeelliseksi säätää heille omaa lainsäädäntöään. Kuntatasolla tehtävät päätökset vaikuttavat myös terveiden lasten elämään. Ei ole yhdentekevää miten lakeja tulkitaan.

Leijonaemot ry
Merja Rukko, puheenjohtaja
Jenni Arteli, varapuheenjohtaja
Janet Grundström, toiminnanjohtaja

  1. Virpi

    Lisätkää listaan vielä eläkkeen kertyminen. Eläkettä ei kerry juurikaan kotona ollessa eikä omaishoitajana toimimisesta. Omaishoitaja on tuomittu köyhyyteen myös vanhuksena! Perheessä voi olla muitakin lapsia, joita olisi hyvä auttaa vaikka heidän opiskeluaikana rahallisesti. Omaishoitajalla ei ole varaa tähänkään. EN todellakaan ymmärrä mitä tällä rajoituksella ajetaan takaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *