Metsään mars!

Kategoria: Päin perhettä | 1

Perhe edellä puuhun -hankkeen yhteistyökumppani Malike-toiminta esittäytyy:

 

Makkaranpaisto nuotiolla, metsän äänet, nuotion rätinä, luonnon raikas tuoksu, naurun helinä, ohi lentävät linnut, koko perheen yhteisestä tekemisestä rakentuvat onnen hetket…

 

Luontokokemukset kuuluvat kaikille ja jokaiselle perheelle. Erityislasten perheessä niiden rakentaminen vain saattaa vaatia ylimääräisiä ponnisteluja, joita ei aina jaksaisi! Saatetaan tarvita toimintavälineitä maastossa liikkumiseen, tarkkaa suunnittelua ruokailujen järjestämiseen ja muuta ylimääräistä säätämistä, jonka vuoksi metsään meneminen saattaa tuntua suorastaan ylivoimaisen vaativalta suoritukselta.

Jokaisella perheellä on myös oma tapansa nauttia luonnosta. Jollekin riittää se, että pääsee silloin tällöin pariksi tunniksi metsään kävelemään ja rentoutumaan metsän hiljaisuuden keskelle. Kenties pysähtyä paistamaan makkaraa nuotiopaikalle sen jälkeen palaten tyytyväisenä kaupungin vilinään ja ääniin. Toiset taas haluavat viettää luonnossa aikaa päivittäin.

Joskus luontokokemuksia on helpompi lähteä hakemaan valmiilta kurssilta yhdessä muiden perheiden kanssa. Elokuun lopulla Malikkeen ja Sokeain lasten tuki ry:n kolmen päivän kurssilla vaikeasti vammaiset lapset ja heidän perheensä meloivat, vaelsivat metsässä ja vastasivat ”Nuku yö ulkona” -haasteeseen nukkumalla yhden yön teltoissa. Vaikeasti vammaisten lasten osallistuminen kurssin ohjelmaan mahdollistettiin toimintavälineiden avulla. Hossan syysseikkailuksi nimetty kurssi oli ikimuistoinen ja antoi perheille rohkeutta lähteä seikkailemaan luontoon myös omatoimisesti.

Pari vuotta sitten toteutimme Malikkeen kursseille osallistuneille perheille kyselyn, jossa kyselimme vaikutuksia, joita Malikkeen kurssille osallistuminen oli tuonut perheen arkeen. Oli ilahduttavaa lukea kyselyn vastauksia. Perheet kertoivat saaneensa kursseilta asennetta, että mikä tahansa on mahdollista. He olivat saaneet rohkeutta tehdä sellaisia asioita, joita ei ennen oltu uskallettu ja lähteä sinne, minne muutkin lapsiperheet. Monet perheet olivat saaneet myös uusia harrastuksia tai aloittaneet uudestaan harrastukset, joista oli luovuttu vaikeavammaisen lapsen syntymän myötä.

Mikä hienointa, perheenjäsenten silmät olivat avautuneet mahdollisuuksille ja vaikeasti vammaisen perheenjäsenen voimavaroille.

Tämä on myös syy, miksi me Malikkeessa lähdimme yhteistyöhön Leijonamojen Perhe edellä puuhun -hankkeen kanssa. Hankkeessa mahdollistetaan luontokokemuksia ja päästään kokeilemaan sellaisiakin juttuja, jotka monesta ovat tuntuneet suorastaan mahdottomilta.

Tulossa on hienoja yhteistyökuvioita. Tehdään yhdessä mahdoton mahdolliseksi!

 

Kirjoittaja on Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan perhetyön suunnittelija Soile Honkala, joka nauttii itsekin luonnossa liikkumisesta ja retkeilystä.

Lisää Malikkeen toiminnasta: www.malike.fi

Yhteenveto Malikkeen perheille suunnatun toiminnan vaikutuksista löytyy osoitteesta: https://storage.googleapis.com/tukiliitto-production/2018/03/perheiden-kysely.pdf

Minkälaisesta koko perheen luontotouhusta teillä haaveillaan? Käy vastaamssa Perhe edellä puuhun -hankkeen ennakkokyselyyn erityislapsiperheille ja anna toiveesi julki. Kaikkien yhteystietonsa jättäneiden vastaajien kesken arvotaan Leijonaemot- tuotepaketti sekä kaksi 50 euron ruokalahjakorttia!.

  1. Matti Hokkanen

    Niinhän sitä pitää, mutta herättääpähän tämä Juttu viimein kysymyksen, että onko jollakintapaa Malikkeen puitteissa, testattu, kuinka soveltuisi myös Vaikeavammaisille valitettavasti sinäänsä muodista poistunutta Urheilulajija, eli Vesihiihtoa, kehittäen siihen tarpeiden mukaan suksia, kapulaa yms perustason välineitä korvaavia välineitä? Olen toki nähnyt ja -kuullutkin, että esim. Näkövammaisia, on Lajiin opastettu esim. Tandem-Hiihtoa käyttäen, eli ilmeisesti siten, että “Päähenkilön” takana, on ollut jonkunlainen Opashiihtäjä, jolle “Päähenkilö,” on sitten hihkaissut, kun haluaa lopettaa hiihtämisen jne, johon kuitenkin, olen ollut skeptinen, sillä eiväthän he välttämättä kuule toisiaan, kun tuuli viuhuu korvissa ja toisaalta, kun itse, on Lapsena, opetellut Vesihiihdon aivan omalla Huvilallaan, käytettävissä vain 40 Heppainen moottori, joka jaksaa vetää vain yhtä Hiihtäjää kerrallaan, suksina 60-luvun puiset, Karhu-merkkiset puusukset, kun nyt on katkennut harjasta puuvarsi, on siitä saatu aikaan se kapula, josta hiihtäessä pidetään kiinni jne, on jo alunperin, ollut “pakko” opetella hiihtämään täysin itsenäisesti, jolloin on tullut luonnolliseksi käytäntö, että tehdään aina, noin 3 minuutin kierros, jolloin kädet, eivät pääse puutumaan vaiheessa, että ollaan keskellä järveä, jolloin ei ole hyvä kaatua ennen aikojaan, vaan tullaan rantaan, tuntee, että vauhti hidastuu ja kapula köydessä, ikäänkuin löystyy, jolloin siitä päästetään irti ja laskeudutaan siististi istualleen veteen. Toki, kun sitten kertaalleen, on hiihdetty nykyaikaisilla suksilla, nykyaikaisine käsikapuloineen, on se toki aivan eri juttu, kuin vanhoilla, osittain itsetehdyillä välineillä ja Tandem-Hiihtohan vaatii sen vähintään 130 Heppaisen moottorin. Jo 90-luvulla, esitin useallakin Näkövammaiset Lapset RY:n Kesäleirillä, että miksi ei, voisi niilläkin, antaa muidenkin Leiriläisten, kokeilla myös Vesihiihtoa sen iänikuisen soutamisen/meloamisen rinnalla, kun kerran järvenrannalla oltiin, mutta ei mitään vastausta ja kaikkein pahinta, ei edes vastausta, että kyseinen, noin kilometrin pituinen järvi, sattuu vielä olemaan Rauhoitettu, joten ei voi käyttää moottorivenettä, eli jos tämä Vastaus, olisi Yhdistyksen Pikkuparlamentti, voinut edellyttää, että edes joskus, järjestetään Leirit siten, että Vesistöt, eivät ole Rauhoitettuja. Mutta siis, jospa Te, eli Leijonaemot ja -Malike, alkaisitte myös miettimään Vesihiihdon muotiin palauttamista ja -esim. Riippuliidon kokeilemista siten, että systeemit, myös toimisivat Vaikeavammaisten ehdoilla ja varmasti, kannattaa alkajaisiksi, otta kuvioon jokin Veneasiantuntija, jonka kanssa, pohtia, mikä olisi neuvoksi, kun elämmehän pääosin Nelitahtimoottoreiden aikaa, jotka moottorit, ovat pääosin Kaksitahtisia mukavempia hiljaisine äänineen, säästäväisine polttoainekulutuksineen jne, mutta Vesihiihdon kannalta, on Kaksitahtisiin verrattuna se, että Nelitahdit, eivät samantien, kiihdy täyteen vauhtiin, laitettaessa kaasua pohjaan, vaan kiihtyminen, tapahtuu askelittain, säästääkseen koneistoa, mutta Vesihiihdon ja -varmastikin muiden, vastaavien Lajijen ideanahan on, että kun lähdetään liikkeelle kyykkyasennosta, käsikapulan/köyden, tulee kiristyä nopeasti, jolloin hivuttaudutaan seisomaan ja sehän ei onnistu, jollei vene, kiihdy samantien täysille, kun kaasu, laitetaan pohjaan, eli se Spede Pasasen kaltainen Vene-Expertti, varmasti tietäisi jonkun ratkaisun tähän, jotta niin hyvät Keskittymis ja -muutkin Harjoitukset mahdollistava Lajiharrastus, olisi jälleen muodissa, myös Vaikeavammaisten ulottuvilla. En tosiaankaan, tarkoita solvata ketään, äidinkieleltään Ruotsinkielistä Ihmistä seuraavalla Pohdinnalla, kun itsekin, on Äidinkielenä Ruotsi, mutta vain Toteamus on, että kun on joskus sitten oltu jossakin Ruotsinkielisessä, Erityisryhmien Tapahtumassa ja Talvi, on tekemässä tuloaan, on vain Niitänäitä-Tasolla, tullut siellä kyseltyä muilta Osallistujilta, että ollaanko tietoisia vaikkapa ns Lumi-Lauantai-Tapahtumista, tai muutoin vain, ollaanko sitä käyty Rinteissä, niin joskus tuntuu siltä, että joillakin, Ruotsinkielisillä, Erityisryhmäyhteisöillä, on joitakin ennakkoluuloja Erityisryhmien Toimimismahdollisuuksista Rinteissä, olipa Laji sitten mikä vain, alkaen siitä, että kuvitellaan, että pitäisi ensin, osata Maastohiihto ja vieläpä seisten, eli ei edes tiedetä erilaisista pulkista, eli miten Malike, voisi saada nämä ennakkoluulot, karisteltua näiltä Yhteisöiltä pois päiväjärjestyksestä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *