Mitä perheille kuuluu?

Kategoria: Astetta asiallisemmin | 0

Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Älä missaa lapsuutta -hankkeessa (STEA 2016-2018) aloitettiin kehittämistä edellyttävien asioiden etsintä kysymällä vanhemmilta, mitä perheelle kuuluu, mitä he toivovat? Perheille kuuluu sekä hyvää että huonoa ja kaikkea siltä väliltä. Perheen, jossa on erityistä tukea tarvitseva lapsi, arki on samaa arkea kuin minkä tahansa perheen – mutta on monin kerroin vaativampaa.

  • Keskeisimmiksi haasteiksi arjessa nousivat muiden muassa:
  • Järjettömät rutiinit (pitävät homman kasassa, kun auttavia käsiä ei ole riittävästi, silloin kun sitä tarvitaan).
  • Palveluiden vastaamattomuus tarpeisiin (”palvelu myönnettiin, ei löytynyt toteuttajaa”).
  • Äitien 24/7 vastuu (uuvuttaa, etäännyttää, erottaa)
  • Isien jääminen ulkopuoliseksi (syrjäyttää, etäännyttää, yksinäistää).
  • Kielletyt tunteet (viha, katkeruus, riittämättömyys, syyllisyys, pelot…).

Pitkä ja moninäkökulmainen lista piirsi esiin kuvaa perheiden arjen haasteista ja suomalaisen palvelujärjestelmän puutteista, oikeuksien toteutumattomuudesta ja eriarvoisuudesta.

(Natsaako kemiat, kuka ottaisi kopin? Älä missaa lapsuutta –hankkeen kenttätutkimusraportti 2017)

Tasapuolisuuden nimissä on muistettava, että erityislapsiperheille kuuluu myös hyvää.

On rakkautta, välittämistä ja elämänmakuista arkea: tärkeät asiat elämässä ovat kirkastuneet. Palveluja on myönnetty kohtalaisesti, jos ei aina ihan tarpeita vastaavasti. Perhe on kohdattu ammattilaisten taholta lämpimästi ja ammattitaitoisesti. On löytynyt apuvälineitä, vertaisverkostoja, ihmisiä, jotka ovat ”ottaneet kopin” ja saaneet ihmeitä aikaan jaksamisen ja kasvun tukemisen, moniammatillisen sujuvan yhteistyön, kannustamisen ja rohkaisun keinoin: usko omiin voimiin ja selviytymiseen on palannut tai vahvistunut.

Kenttätutkimuksemme yksi yllättävimpiä oivalluksia oli, ettei uusia palveluja tarvita, vaan olemassa olevia palveluita on kehitettävä. Siinä merkittävin voimavara ovat perheet, joilla on paras tieto elämäntilanteestaan, tarpeistaan ja toiveistaan. Ymmärrys avautui myös siinä suhteessa, että jos vain lasta hoidetaan, saattaa perheen kokonaistilanne jäädä huomiotta ja ratkaisut ontuviksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmäuudistus (Sote) ja sen myötä toteutuva maakuntauudistus (Maku) siirtää vastuun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuotannosta 18 maakunnalle.  Edellä mainittuihin uudistuksiin liittyy usea hallituksen kärkihanke, joista merkittävimpiä on Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma Lape.

Lasten ja perheiden asioiden äärellä, niin kuin pitää ja on syytäkin, ollaan kiinnostuneita siitä, mitä perheille kuuluu. Meneillään olevat valtaisat rakenne-, toimintakulttuuri- ja lakiuudistusten vuodet tulevat koskettamaan jokaista suomalaista, tavalla tai toisella. On vahva halu muuttaa sitä, mikä ei toimi: tavoitteena on tehdä Suomesta lapsi- ja perheystävällinen maa – sitä todistaa myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan ehdotus eduskunnalle kansallisen lapsistrategian laatimisesta, joka on päätetty toteuttaa.

Muutoksessa hyödynnetään olemassa olevaa tietoa, taitoa ja kokemusta Hangosta Ivaloon ja Vaasasta Ilomantsiin. Muutos tapahtuu ihmisten toimesta ja ihmisille. Kehitykseen on mahdollista vaikuttaa. Haluamme rohkaista lapsia ja vanhempia – oman elämänsä asiantuntijoita –  edelleen, yhä vahvemmin tuomaan panoksiaan kehittämistyöhön, vaikuttamaan siellä missä se on mahdollista: vertaisfoorumeilla, yhdistyksissä, järjestöissä, työryhmissä, mediassa, somessa.

Ammattilaisia kohdatessa kannustamme perheitä kertomaan asiat niin kuin ne ovat (vaikka puheeksi otettava asia tuntuisi ylitsepääsemättömän vaikealta sanoa ääneen) ja kertomaan ajatukset tarpeistaan, ehkä ratkaisuehdotuksensakin, sillä se voi olla jotain sellaista, mitä ammattilainen ei tule edes ajatelleeksi. Ajoissa asioiden äärelle pysähtyminen on paras ennalta ehkäisevä toimenpide. Mikä on ”ajoissa”?  Se hetki on jokaisella perheellä omanlaisensa: työntekijän ammattilaisuus mitataan tuon hetken aavistamisessa, milloin on oikea hetki tarttua tilanteeseen perusteellisemmin.

Sote organisaatioille ja ammattilaisille kehittämistyössä on oma tehtävänsä: rakenteiden, käytäntöjen uudelleen organisoinnin ohella on tilaisuus miettiä toimintakulttuureja, löytää uusia toimintatapoja ja vahvistaa entisestään asiakastyön keskeisintä elementtiä: kohtaamisen taitoa.

Kun vuonna 2025 kysytään, tiedetään jo, miten on edistytty kehittämistyössä, onko Suomi lapsi- ja perheystävällisempi maa kuin vuonna 2018. Mitä olemme tehneet kukin osaltamme tuon tavoitteen toteuttamiseksi?

Arja Haapio, suunnittelija
Älä missaa lapsuutta -hanke (STEA 2016-2018)

Kommentoi