Terapeutti, hoitaja, avustaja, äiti

Kategoria: Meidän Erityinen arki | 2

Muistan, kun kerran olin juuri tehnyt arviota autistisesta lapsesta ja olin valmistautumassa keskoslapsen arvioon, niin sainkin käskyn mennä lastenosastolle arvioimaan lasta, joka oli ollut vakavassa onnettomuudessa. Siinä käänsin palikoita aivoissani uutta haastetta varten ja kiiruhdin osastolle. Huoneessa minua odotti vakavasti loukkaantunut lapsi, jonka henkitorviavanteesta hoitaja juuri imi limaa. Muistan vielä sen tunteen, kun aloin tehdä töitä hänen kanssaaan. Se ei ollut pelkoa. Ehkä siksi, etten ollut vielä koskaan nähnyt lapsen lähes tukehtuneen, kun avannetta ei imetty tarpeeksi usein. Ehkä se oli enemmänkin helpotusta siitä, että minä olin “vain” toimintaterapeutti, en hoitaja, eikä trakeostomian imeminen kuulunut minulle.

Siitä sitten meni muutama vuosi, kun sain nähdä samanlaisen avanteen oman vauvani kaulassa. En ollut enää toimintaterapeutin roolissa. Tuolloin muutama vuosi sitten en olisi voinut uskoa, että vielä joku päivä minusta tuntuu ennen kaikkea helpottavalta voida imeä trakaria. Se tarkoitti, etten joutuisi enää imemään limaa pienen vauvani nenästä ja suusta, ja se tarkoitti, että minulla oli vihdoin jotain, jolla voisin pienen vauvani oloa helpottaa. Toisaalta minusta oli syntynyt tuolloin hoitaja. Oli helppokin tehdä kaikkia hankalia, ikäviäkin toimenpiteitä pienelle vauvalleni, sillä toimintaterapeuttti minussa, rautainen ammattilainen, tottui helposti hoitajan saappaisiin.

Hoitajan lisäksi olen saanut olla taas se toimintaterapeutti, mutta myös fysioterapeutti, puheterapeutti, psykologi, psykoterapeutti, erityisopettaja, henkilökohtainen avustaja, lakimies ja taksikuski. En kuitenkaan muille lapsille, vaan omille lapsilleni. Äidin roolille on jäänyt kovin vähän aikaa.

Kun siis lapseni kuvataideterapeutti ilmoitti, että lapsellani ei ole terapiasta lainkaan lomaa kesällä, en suostunut siihen. Meidän perheellä on oikeus lomaan, oli meillä erityislapsia tai ei. Ja minulla on oikeus olla “vain” äiti. Syksyn tullen saan sitten taas vetää kaikki ammattilaisten viitat harteilleni, heinäkuun haluan vain lomailla lasteni kanssa. Uskon, että siitä hyötyy myös lapseni.

Heidi Tujunen

2 kommenttia

  1. Suvi

    Roolien yhdistäminen. Siinäpä se. Kun on itse vammaispalvelualalla töissä, on välillä vaikea saada olla VAIN äiti. Entäpä se vertaistuki? Tasa-arvoisena vanhempana on todella vaikea saada vertaistukea omalla paikkakunnalla.

  2. Pilvi

    Moi Heidi,

    Mun oloa helpottaa tieto siitä, että jossain on toinenkin toimari, joka on paininut tässä rooliviidakossa . Ja sitten ammattilaiset muistuttaa, että pitää olla myös (/”vain”) äiti samalla, vaikka mun aivoissa raksuttaa miljoona (tai univajeesta riippuen vain muutama) ajatusta kivojen sensoristen leikkien kehittelyistä tunnetaitojen harjoittelemiseen samalla haahuillen äitien “annan lapselleni vain PARASTA ja KAIKEN!!!” -fiiliksissä. Onneksi sitä välillä pääsee vaan olemaan . Iloa ja äitiyttä arkeen ☕.

Kommentoi