Onnea Leijonaemot ry

Kategoria: Astetta asiallisemmin | 0

Kuluneena keväänä itselleni tuli täyteen kymmenen vuotta erityislapsen vanhempana. Pari vuotta alkumatkaa kuljettuani löysin aikoinaan Leijonaemot – yhdistyksen ja sillä matkalla olen edelleen. Olen sanonut ja sanon uudestaan, että ilman tätä yhdistystä en ehkä olisi enää edes elossa. Niin vaikealta elämä on välillä tuntunut kaikkine käänteineen. Jos se toinen erityislapsen vanhempi ei olisi ollut siinä vieressä olkapäänä, niin olisi vaikea ollut pitää itseään aina pystyssä tai edes polvillaan.

Kolmetoista vuotta sitten joukko äitejä perusti Leijonaemot ry:n. Lasten diagnooseille oli tuolloin jo erilaisia yhdistyksiä mutta tarvittiin keskustelukanava myös vanhemmille, missä saattoi keskustella siitä miltä minusta itsestäni vanhempana tänään tuntuu? Miten minä voin ja miten minä jaksan? Yhdistyksemme on kasvanut noiden muutaman äidin joukosta aina lähes 2000 erityislapsen vanhemman yhteisöksi, jossa jaetaan uskomattomia kohtaloita ja kerrotaan niitä tarinoita, joista pääosalla yhteiskuntamme jäsenistä ei ole aavistustakaan. Itkemme ja suremme toistemme rinnalla ja aivan samoin myös nauramme ja iloitsemme. Surut ja ilot ovat yhteisiä ja aina löytyy joku, joka kuuntelee tai jota kuunnella.

Itselläni on menneen kymmenen vuoden jälkeen ollut suoranainen juhlavuosi. Ei pelkästään siksi, että vietimme näkövammaisen kuopukseni 10-vuotispäiviä ja siinä missä syntymän hetkellä mukana oli isosiskonsa syöpä, niin nyt juhlimme ilman varjoja. Juhlaputkea jatkoi saamani presidentti Niinistön myöntämä Äitienpäivän ansiomerkki ja tämän viikon lopussa on ehkä se eniten odotettu huipennus: Uuden lastensairaalan avajaiset!! Sen saaminen tuntuu erityisen hyvältä vaikka toivon, ettemme henkilötasolla sen asiakkaita ikinä enää ole. Kuitenkin jäsenperheidemme saama sairaalahoito muuttuu kertaheitolla suotuisampaan suuntaan. Iso kiitos heille, jotka kaikki nämä vuodet jaksoivat tehdä työtä tuon hankkeen eteen.

Jostain syystä päässäni on jo viikkoja soinut Jenni Vartiaisen versio Cheekin kappaleesta Keinu. Siinä on sanoitettuna oma elämäni ja uskon, että monen muunkin jäsenemmekin. Hyviin aikoihin en tosin ole vielä uskaltanut luottaa kuin tovin ja tunnustettava on että joitain vuosia sitten en uskonut että mikään voisi kääntyä ikinä enää hyväksi. Tuolloin oli niin synkkää. Toisin kävi onneksi. Uskottava on, että asioilla on tapana järjestyä. Aina ei ehkä niin kuin itse toivoisi mutta jotenkin kuitenkin.

Onnea yhdistyksellemme ja kaikille sen jäsenille. Kiitos työntekijöillemme ja kaikille lukuisimme vapaaehtoisillemme. Meillä on toisemme ja se on paljon silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään.

Joka keinussa jumalten keinuu
Väliä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu
Joka selässä ristinsä kantaa
Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu

Merja Rukko
puheenjohtaja

Kommentoi