Mahdollisuus yhdenvertaisuuteen turvattava myös jatkossa

Kategoria: Janet, Leijonaemot ry | 0

Kommentti Helsingin Sanomat julkaisuun 21.2.2018: Espoo kielsi hoidon, koska äiti opiskeli (lue artikkeli)

Leijonaemot ry on huolissaan siitä, miten pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten vanhemmat pystyvät tulevaisuudessa suoriutumaan elatusvelvollisuudestaan. Kunnat valmistautuvat sote-uudistuksen tulemiseen ja uusivat palvelujärjestelmää. Uudistuksen pääpaino tuntuu olevan se, että kaikkien perheiden tulisi saada tasa-arvoisesti palveluja. Sote-uudistuksen valmistumiseen on kuitenkin vielä matkaa ja elämä pitäisi erityislapsiperheissä saada järjestymään ennen sote:n tulemista.

Espoolaisen yksinhuoltajan tarina on yksi kuvaus erityislapsiperheiden arjesta tämän päivän Suomessa. Valitettavasti yksittäinen esimerkki ei ole ainoa, sillä jäsenistömme kertovat vastaavia tarinoita toistuvasti eri puolilta Suomea. Kiristyvä kuntatalous pakottaa kunnat pohtimaan tiukennuksia ja toteuttamaan niitä. Vaikutukset yksittäisen asiakkaan tai hänen perheensä arkeen on usein karua kuultavaa, kuten Artelin tapaus osoittaa.

Yhdenvertaisuuslaissa 9§ nostetaan esiin positiivinen erityiskohtelu. ”Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.” Tähän näkökulmaan vedoten Leijonaemot ry haluaa nostaa esiin niin vammaisten lasten kuin heidän vanhempiensa oikeudet tasavertaiseen kohteluun. Tasavertaisuutta ei aina ole se, että saa samanlaiset palvelut muiden kanssa. Tasavertaisuutta on oikeus saada ne palvelut, joiden turvin pystyy osallistumaan muiden kanssa samanlaisiin asioihin ikään kuin päästä palvelujen turvin samalle viivalle muiden perheiden kanssa. Erityislasten vanhemmilla on velvollisuus, mutta toki myös oikeus hankkia perheelle elanto – edellyttääpä se opiskelua tai kotiin tarvittavia lisäpalveluita, joita tarvitaan lapsen erityisyyden vuoksi.

Huomionarvoista on myös se, ettei vamma itsessään tee kenestäkään eriarvoista – sen tekee yhteiskunta, ihmisten asenteet ja sosiaaliset rajoitteet. Vammainen tai pitkäaikaissairas on ihminen ja oikeutettu arvojensa mukaiseen elämään, johon hänen tulisi saada itse myös vaikuttaa. Näin myös erityislasten vanhempien.

Leijonaemot ry Janet Grundström, toiminnanjohtaja, Terhi Kolari hallituksen jäsen ja Merja Rukko, hallituksen puheenjohtaja

teksti on julkaistu HS mielipideosastolla 25.2.2018

Kommentoi