Leijonaemo Sinin tarina – osa 2

Kategoria: Sini | 0

Kirjoittaja: Leijonaemo Sini

24.07.2014 klo 20:39 syntyi pitkään odotettu pieni rakkausnyytti. Aikaisemmin isoksi pojaksi veikattu olikin pieni tyttö. Nella syntyi raskausviikoilla 39+5 synnytyksen käynnistyksen voimin. Hänellä oli pituutta 48cm ja painoa 3200g.

Nella oli ollut jo pitkään lähtökuopissa ja näin ollen tehnyt oloni todella tukalaksi. Lisäksi laaja-alainen turvotus vaivasi minua loppuraskaudessa, joten päädyimme yhdessä lääkärin kanssa synnytyksen käynnistykseen. Synnytys meni mainiosti, vaikka taukoa en saanut juurikaan supistuksilta. Ne olivatkin kivuliaimmista päästä koko synnytyksessä. kestoltaan 6h 20min, joista ponnistusvaihe vain 11min. Milloin vain uusiksi, eli ei ollenkaan huonoja kokemuksia kyseisestä koitoksesta.

Synnytysosastolta kävelin omin jaloin ja voimin vastasyntyneiden osastolle, joten vointi oli suht ok tässä vaiheessa. Luulen, että olin tässä kohtaa niin onnesta sekaisin, etten kipuja ja kolotuksia juurikaan tuntenut. Jälkeenpäin niitä kyllä hieman oli 😊

Salissa muistan imetyksen onnistuneen hyvin ja maitoa riitti. Kuitenkin kun imetin myöhemmin vuodeosastolla, tilanne oli erilainen ja Nella pulautti isosti ensimmäisen kerran. Muistan tuon hetken, kun eilisen, imetin Nellaa makuuasennossa, kun vauva alkoi rykimään ja meni aivan siniseksi. Nostin tytön pystyasentoon rintaani vasten ja silloin lensi kaaressa ensimmäiset järkyttävän suuret puklut. Nella vietti ensimmäisen yön kokonaan erossa minusta tarkkailussa ja en tainnut nukkua sinä yönä silmäystäkään. Ensimmäisen sydäntä särkevän huolen lapsestani koin jo ennen kuin hän oli vuorokauden ikäinen ja tätä huolta Nellan kanssa on kyllä ollut siitä lähtien, milloin mistäkin.

Nellalle diagnosoitiin refluksi vauvaiällä, joka onneksi saatiin hallintaan maidonsakeuttajalla ja enää kyseinen vaiva juurikaan vaivaa. Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan maidonsakeuttajaa, jos refluksi vaivaa. Meillä se toimi jopa paremmin, kun refluksilääkkeet. Vauva-aika meillä meni ihan kivasti heti kun tosiaan löysimme oikean hoitokeinon refluksiin.

Ensimmäiset huolet Nellan kehityksen suhteen minulla alkoivat tulla, kun kävelyyn lähteminen viivästyi. Nellahan ei kontannut ollenkaan vaan ryömi, sitten alkoi nousta tukia vasten ja lopuksi tulikin kävely. Kävimme fysioterapiassa tästä syystä ja siitä oli suuri apu. Meidän hurjapää lähti aika pian kävelyn opittua juoksemaan ja se olikin sitten menoa sen jälkeen.

Vähitellen noin 1,5 vuoden tienoilla alkoi tulla huoli Nellasta leikkitaitojen suhteen. Nella ei osoitellut sormillaan asioita, yhtään sanaa ei tullut ja vain tietyt asiat kiinnostivat häntä. Mainitsin asiasta neuvolassa ja vastauksena tuli perinteinen ”seuraillaan tilannetta” näinhän se yleensä tuppaa neuvolassa menemään, kun ei ole sellaista ns. selkeää huolta. Huom., tämä siis puhtaasti minun mielipiteeni.

Seuraavalla lääkärinkäynnillä olin päättänyt, että tällä kertaa mainitsen huoleni lapsesta niin selkeästi, että varmasti minut otettaisiin vihdoin tosissaan. Meillä oli aivan mahtava neuvolalääkäri, joka ymmärsi huoleni aivan täysin ja saimmekin silloin ensimmäisen lähetteen neuvolan psykologille tutkimuksiin. Psykologi oli myös ihan huippu ja tästä lisää seuraavassa postauksessani.

Kommentoi